Tarkoitus oli aloittaa matka Kilpilammin parkkipaikalta, josta minä kiertäisin pojan kanssa pitemmän kautta ja muut lyhyemman kautta Jaarikanmaalle laavulle. Hupsis, ajoimme risteyksen ohi (tai siis käännyimme liian ajoissa) joten päätimme lähteä matkaan tutulta P-Paikalta läheltä Ollinkiveä.
Matka alkakoon siis
Vuonna 2012 kun kävin Siikanevalla, oltiin pitkospuita juuri uusimassa. Nyt uusittuja pitkospuita pitkin oli hyvä kävellä.
Minä sekä urheilija nuorukainen kävelimme edellä, muut hipsuttelivat hitaasti perässä. Mennessä ei montaakaan kuvaa kerennyt ottamaan, sen verran vauhtia oli urheilijapojalla.
Autoja parkkipaikalla oli paljon, oikeastaan kaikki 'ruudut' varattuina, silti meitä vastaan ei tullut kuin kaksi porukkaa, kolmen hengen ja kahdenhengen porukat.
Laavulle päästiin ja sitten polttopuiden tekoon.
Laavulla olikin kirves ja saha. Sahoja on paljon huonompiakin tullut nähtyä. Kirves oli samaa tyyliä kuin muuallakin, tylsä, mutta painava joten puut menivät helposti halki.
Vieraskirjan mukaan laavulla oli tänään käynyt toinenkin porukka, ja nuotiossa olikin hiiltyineitä puita, mutta seuraaville ei ollut puita tehty. Me teimme seuraavillekkin.
Evääksi meillä oli varattuna makkaraa, teetä ja kaakaoo. Ne olikin hyvä nauttia upeissa maisemissa.
Laavulla polttopuita oli erittäin hyvin. Sinne oli jätetty myös kattila, patalappuja, tikkuja sekä paaaaljon lehtia sytykkeeksi, hyvät varustelut siis.
Vettä meillä oli mukana aikuisilla 2L sekä lapsilla kaikilla 0,5L. Sitä olisi voinut olla enemmänkin, mutta hyvin pärjättiin.
Laavulla oli kyltti jota yritimme monen hengen voimin lukea, mutta se tuotti sen verran haasteita, ettemme loppuunasti päässeet.
Olimme päättääneet, että minä ja urheilijan nuorukainen kierrämme koko kierroksen, 10km ja muu porukka menevät vain laavulle ja takaisin. Mutta halusivat hekin sitten lähteä kiertämään koko kierroksen, joten porukalla lähdettiin kiertämään koko neva.
Valmista polkua olikin helppo kulkea, eikä eksymisen vaaraa ollut kun jokatoisessa puussa oli sininen täplä.
Aurinkoa ja lämmintä riitti, mikä onkin ollut harvinaista viimeaikoina Suomen kesässä... Porukan 13vuotias tyttö hieman pelkäsi pitkospuilla kävelyä ja häntä pitikin pitää kädestä kiinni niitä kulkeissa, onneksi se ei matkaa haitannut.
Matka tuli päätökseensä n. kolmen tunnin jälkeen. Reissu oli mukava ja siitä nautti vaihtelevasti jokainen. Porukan pienin alkoi loppumatkasta valittaa ettei jaksa enää, mutta käveli kuitenkin reippaasti loppuun asti. Joskin ilmoitti, ettei aio urheilla seuraavaan 30vuoteen ollenkaan.
P-Paikalla oli vielä 2012 puinen 'torni', nyt jäljellä oli enää kasa oksia
 |
| Kuva vudoelta 2012 |
Siikanevalla tuli käytyä myös 2013, mutta en muista oliko torni silloin pystyssä, siitä ei ole kuvaa. Nyt ei ainakaan enää ollut.
Siikanevalla on tullut käytyä useamminkin, mutta nyt ensimäistä kertaa koko kierros tuli mentyä ympäri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti