maanantai 15. tammikuuta 2018

Joutsijärvellä 14.-15.1.2018

Päätin lähteä viemään pitkäaikaista päiväretki kumppaniani ensimäiselle yöretkelleen. Tämä retki piti toteuttaa jo joulukuun alussa, mutta tulikin pari muuttujaa ja nyt kävimme Sisälmystenlahdella yöpymässä.
Alunperin tarkoitus oli lähteä Korpelantieltä ja kävellä Tuurunkankaalle yöpymään. Onneksi minua kuitenkin varoitettiin, ettei kyseinen tupa lämpiä kunnolla, joten pakkasilla emme sinne menneet vaan kohde vaihtui

Kuvia ei pahemmin tullut napattua, kun kamerana oli vain kännykkä, joka oli kiinni suurimman osan ajasta.
Iltasella hieman ennen viittä olimme Kakkurintien parkkipaikalla. Otsalamput päälle, rinkka selkään ja matkaan. Tuvalle on matkaa vain 500m parkkipaikalta, joten kauan siinä ei nokka tuhissut. Puuliiterit totesimme heti tyhjiksi, tästä olikin ennakkotieto. Lumen alta löysimme kuitenkin kaadettuja veskoita, joilla yritimme tupaa saada lämpiämään. Retki toverini saikin kulutettua askillisen syttypaloja ja lähes askillisen tikkuja, ilman tulosta. Minä tein ruokaa.
Aikansa siinä taisteltua, päädyimme hakemaan ostamamme halkokassin autolta. Pulkkaahan meillä ei ollut, joten tuollainen 7-8kg halkosäkin kantaminen mistä ei saa kunnon otetta, kävikin iltaurheilusta yhdeltä henkilöltä..
Noh, tupa saatiin lämpiämään, ruoka syötyä, muusit, pihvit ja nakkeja. Vähän aikaa teimme ristikoita ja yhdeksän jälkeen olimmekin makuupusseissa.
Yö meni miten meni. Hiiri juoksenteli tuvassa ja rapisteli. Tuuli hakkasi tuvan takaseinään jotain ja todennäköisesti terassillakin kävi joku isompi karvainen kävelemässä, aamulla en jälkiä muistanut tarkkailla, mutta karvatuppoja löytyi polulta.
Aamulla herättiin kun herättiin, tulia takkaan, aamupuuroa, tavaroiden pakkausta ja tuvan siivous. Vein paljon muidenkin roskia paikalta pois, ja lakaisin tuvan kunnolla. Tupa ympäristöineen oli todella törkyinen, pihalla tölkkejä, lattialla likaisia pahvilautasia ja jopa koiran kakkaläjän löysin pöydän alta!! Nyt pikkaisen kiinnittäkää huomiota siihen tuvan siisteyteen!! 
Aamusella muutama kuva ympäristöstä ja autolle kävelyä.


Alemmasta puuliiteristä





Koska olimme ajoissa liikkeellä, päätimme (siis minä päätin) mennä käymään vielä yhdellä pohjoismaiden korkeimmasta lintutornista Puurijärvi-Isosuolla. Torni on siis 18metriä korkea. 
Sinne ajelu ja auto parkkiin. Alas kävely ensin näköala tasanteelle ja infotauluille.



Siellähän se tornikin näkyy

Matka jatkuu lintutornille. Naureskelimme kyltille 'sulje portit, lehmät laitumella', eipä paljon lehmiä näkynyt.
Lintutornin nähdessään korkeanpaikan kammoinen reissukaverini totesi, että heippa. Minä lähdin sitten kiipeämään ylöspäin. Ylöspäin pääsi helposti, alaspäin tulo kumisaappaat jalassa oli haastavaa, kun portaat oli niin jyrkät ja kapeat, että saappaankärjet jäivät tyhjänpäälle.
Mutta olihan sieltä hienot maisemat!