maanantai 29. huhtikuuta 2019

Kintulammilla 29.4

Tänään käytiin Kintulammilla retkeilemässä. Siellä tuli ensimäisen kerran käytyä viime keväänä, katsastamassa Saarijärven ja Kintulammin laavut, P2 parkkipaikalta.
Nyt lähtö oli P1 parkkipaikalta, sekä hieman pitempi lenkki tiedossa. Kun karvakaverikin on jo kasvanut yli vuoden ikäiseksi, ja jaksaa pidempiä matkoja jo kävellä.
Lähtiessä lämpöä oli +10C, palatessa +14C.
Kuvat otettu jälleen pokkarilla, joten mitään super laatua ei ole luvassa. Lisäksi huomasin, että tarkennus ongelmien lisäksi, kameran linssissä on jotain, ja jokaiseen kuvaan tulee keskelle 'valopallo', en nyt muista mikä se oikea termi sanalle oli.. Tämä ei siis lähtenyt edes linssiä putsaamalla..

Lähtiessä parkkipaikalla oli yksi auto, ja liikkeelle lähtiessä paikalle saapui yksi auto.
Lähtöön siis,


Isoa leveää polkua muutaman askeleen otettua oltiinkin jo Kirkkokiven hienolla uudella laavulla. No, eihän matkaa ollut kuin 300metriä, silti se tuntui kuin ei olisi kerinyt vielä viittä askeltakaan ottaa. Tosin, kuljin aika vauhdilla koska perässäni tuli kahden hengen porukka, ja halusin alta pois.



Itse Kirkkokivi
Kirkkokiveltä poistuessani vastaan tuli yksin koiran kanssa kulkeva. Kiersimme metsän kautta välttääkseni kohtaamisen. (Pennulla on tapana innostua muista koirista..)
Kirkkokiveltä matka jatkui kohti Kaukaloistenkalliota. Matkalla oli Kalasääksen pesäpuu. Ennen pesäpuuta pitkoksilla vastaan tuli kaksi naista.


Pian vastaan tuli Kaukaloistenkallion laavu. Uusi ja hienolla paikalla sekin.

Lammen rannalla oli vielä jäätä

Käkkärämännyt laavun edustalla
Tästä matka jatkui 'eteenpäin' kohti Kaulamoista, vaikken sinne poikennutkaan. Sähkölinjan alitus, ja reittivalinnaksi Kintulammi.


En tosiaan poikennut Kaulamoisen nuotiopaikalle, kunnei nuotiolle ollut asiaa. Alunperin olin pohtinut, että jos keli on kovin helteinen, palaamme tässäkohtaa takaisinpäin kohti Kortejärven tilaa. Suunnatonta hellettä ei kuitenkaan onneksi ollut, joten kävelimme vielä hyvin tallautuneita polkuja pitkin Kintulammin laavulle.

Siitä vain vuosirenkaita laskemaan
Juuri ennen laavua uiskenteli lammessa joutsenet. Meinasi ihan jäädä huomaamatta kun kiinnitin huomiota vain laavulta tulevaan savuun. 


Laavulla pidettiin pieni evästauko, minulle mandariinia ja alppenia, koiralle herkkuluu. 
Paikalla oli myös vanhempi pariskunta, ja nuotio. Tänään voimaan astunut metsäpalovaroitus ei tainnut olla tiedossa.
Hei, minä olen sammakko ja tämä on minun lampi!


Kintulammen laavu
Laavulta olikin sitten aika aloittaa paluumatka Kortejärven tilalle ja sieltä parkkipaikalle. 
Matkalla on joku tähdellä karttaan merkitty nähtävyys, mutta koska en tiennyt mikä siinä on, on tämä nähtävyys mennyt minulta ihan ohi.
Yksi todella kirkasvetinen puro oli kyllä. Tästä olisi melkein uskaltanut juoda. No, en kokeillut.

Sinivuokot ja retkiseuralainen,

Mulla on kuuma!
Kortejärven tilalta piti palata polkua pitkin tielle, ja loppumatka käveltiin tietä. Se ei tosin haitannut, eihän matka edes ollut kuin muutaman sata metriä. Oikealta kuului lisäksi veden solinaa, joten olihan sekin puro pakko käydä kurkkaamassa.

Kilometrejä kertyi noin kuusi, ja päivä oli mukava. Poutainen, muttei helteinen. Kintulammi on nyt minun osaltani suurimmaksi osaksi nähty, mutta paikkana on kyllä mukava, että eiköhän tuonne joskus vielä uudelleenkin eksy.
Aika rauhallista oli, odotin tälläisellä kelillä paljon enemmän retkeilijöitä. Toisaalta, arkipäivä ja aikamme oli n. 12-15, joten suurinosa varmasti tulee vasta iltapäivästä töiden jälkeen. Luulisin.


tiistai 23. huhtikuuta 2019

Maataidetta Pinsiössä 23.4.2019

Tuli lähdettyä käymään pitkästä aikaa päiväretkellä hieman kotinurkkia kauempana, kun kelit on mitä mahtavimmat.
Pohtiessani, että minne menisin, bongasin kaksi maataideteosta Pinsiöstä, joten päätin ensimäistä kertaa sellaiset käydä katsastamassa.
Lähtiessä n. 12:00 lämpötilaa oli +14 ja palatessa n. 15:00 +20c, kyllä tarkeni. Vaikka metsissä olikin vielä lunta, ja paikoin sai alamäkiä luistella ja tasapainoilla alaspäin.

Postaus on nyt hyvin kuvapainotteinen. Kuvat tosin on otettu pokkarilla, joten mitään superlaatua ei ole odotettavissa.

Lähtöpiste oli Pinsiön koulutien varressa, ensimäisenä kohti Puuvuorta (nimi tosin selvisi minulle vasta matkalla..),
Tuonne lähdettiin.
Alkumatka oli leveää soratietä, jota jäljistä päätellen käyttivät paljon ratsastajat, mutta myös autoilijat. Omalla pikkuautollani en kyllä ensimäisenä tuolle tielle ajelisi..
Vastaan tuli heti kaksi koiran ulkoiluttajaa, muuten ei näkynyt ketään.
Hieman hairahdin reitiltä, kunnen hokannut kääntyä risteyksestä oikealle koska opastekyltti oli vain erisuunnasta tuleville.
Päädyin siis isolle hiekkakuopalle, Työläjärvenkangas nimeltään. Siellä varoiteltiin lennokeista. Ympäri siis ja hieman karttapaikan tutkimista.
Palatessa osuikin silmiini opastetaulu,

Tuonne siis.
Polku oli kosteaa, lumista ja mutaista. Onneksi oli gore kengät jalassa, eikä juoksulenkkarit.. Hevosten suosima paikka se tämäkin selvästi.
Opastetauluja oli kyllä hyvinkin tiuhaan, silti onnistuin eräässä risteyksessä kävelemään väärään, ylämäkeen, kun piti mennä alamäkeen.
Väärä valinta.
Tämän hokattuani, mäen päällä opastetaulua ja kilometrejä ihmettelin, kunnei mitään maataidetta näykynyt. 
Hommasin syksyllä gepsin, ja se oli kerrankin mukana. Sita katsoessa selvisikin, että tulin väärää reittiä ja taideteos on alempana. En jaksanut kiertää takaisin, vaan risukon läpi suoraan alas ja löysinkin itseni Puuvuorelta.


Huipulla

Voidaanko levätä hetki?
Jännästi Työläjärven opasteessa oli 'Puuvuori 1,1km', mutta Puuvuorelta samaan paikkaan 1,4km?


Paluu samoja jälkiä takaisin ensin Työläjärvenkankaalle ja siitä Pinsiön Koulutielle, jossa myöskin pieni juomatauko pidettiin.



Tästä risteyksestä kävelimme vielä katsomaan Yltä ja Alta -maataideteosta.
Ensin kävelyä n. 500m soratietä, jonka jälkeen hieman asfalttitien reunassa tarpomista ja sitten oltiinkin jo perillä.
Saapuessa paikalla oli yksi auto, heti tuli kaksi lisää ja lähtiesä niistä oli jo usiampi.
Paikalla on myös laavu, jossa olikin tarkoitus syödä kylmiä eväitä, mutta se oli kansoitettu joten päätin jättää väliin.

Tyhjää on

Vaan ei enää


Laavu siellä jossain

Kovin on kuiva lampi





Ja sitten olikin paluu autolle, samoja jälkiä kuin tullessa, ja kotia kohti. Kilometrejä saatiin mukavasti kolmeen tuntiin. Ja ylämäkiä. Hyvää harjoitusta (mahdolliselle) kevään Lapin reissulle!