perjantai 7. lokakuuta 2016

Itäkaira 27.9.-3.10.2016

Kerran kesällä eräs tuttuni rupesi puhumaan, että on suunnitellut jo monta vuotta ruskaretkeä Lappiin. Loppukesästä kun sain tietää vähän omia aikatauluja, päätin laittaa tälle henkilölle viestiä, että lähdetkö vaellukselle Itäkairaan, no lähtihän hän. Sovittiin vain sopiva ajankohta. Hän alkoi kasaamaan vaelluskamppeita ja minä aloitin ruokien kuivaukset ja reittisuunnittelun. Siitähän se kaikki sitten lähti.

Matka kohti Oulun juna-asemaa starttasi 26.9 klo 17:00. Olimme luvanneet ottaa Oulusta kyytiin yhden henkilön, ja juna olisi asemalla 23:30. Siitä matkamme jatkui Sodankylään jossa odottelimme n. 30min kauppojen aukeamista. Sieltä sitten auton nokka kohti Kemihaaraa. Koko viikoksi oli luvattu sadetta ja siihen varauduttiinkin. Loppujen lopuksi sitä sitten tulikin aika vähän.


1päivä, Kemihaara - Mantoselkä

Kemihaaran parkkipaikka saavutettiin ja matkaan siitä päästiin lähtemään hieman jälkeen 9, kyytiläisemme sensijaan lähti jo ennen meitä. Auton mittari näytti +13C ja pientä tihkua oli havaittavissa, muttei mitään häiritsevää.
Alkumatkan maisemat olivat kovin yksipuolisia ja polku helppokulkuista leveää mönkijänuraa.























'Pieniä' lisähaasteita matkaan toi se, että minulla oli uusi rinkka. Tai ei nyt ihan uusi, mutta vain muutaman reissun kokeillut Halti, joten säädöt olivat ihan päin prinkkalaa. Sama ongelma oli reissutoverillani, vanha rinkka jossa kuulemma painosuositus on 15-17kg ja meillä molemmilla painoi rinkat sen 20kg. Ja hänelläkin säädöt päin honkia.
Monen monta säät pysähdystä siis koettiin 10km matkalla Kemihaarasta Manto-ojalle.




















Matkalla bongasin maasta suuria tassunjälkiä. Asiaa sen enempää ajattelematta ajattelin niiden olevan vain koiran jälkiä. Myöhemmin Tahvontuvalla juttelin erään kuopiolaisen kanssa joka myös oli jäljet bongannut ja arvaili niiden olevan karhun jälkiä.

Manto-ojan tuvalle päästiin suunnilleen 14:30. Siellä olikin jo kolme vanhempaa herraa paikalla. Olivat Vieriharjulta tulossa ja siihen jäämässä. Pääsimme lämpimään tupaan keittelemään juustokeitot. Tuvalla nopeasti tavattiin myöskin kyytiläisemme, joka oli jo jatkamassa matkaa eteenpäin. Hieman meidän jälkeen paikalle saapui myös kuopiolais mies, hänkin aikoi tuvalle jäädä yöksi. Me syötiin juustokeitot ja täytettiin vesipullot Manto-ojan lähteellä ja matkaa jatkettiin vielä Mantoselän tuvalle.
Mantoselän tupa saavutettiin siinä 16:30 paikkeilla.















Märät kengät vaihtuivat äkkiä crokseihin. Reissukaverini lähti hakemaan ruokavettä ja lämmittämään tupaa, minä aloin keittelemään meille ruuaksi pastaa.
Tihkusade loppui jo hieman ennen Manto-ojaa, joten saatiin mukavasti poutainen ilta.















Illalla vielä tulistelimme jonkun aikaa ja iltapalaksi oli varattu Wigrenin chili nysää sekä Yyterin sinappia.
Makuupussin sisuksiin mentiin ajoissa, koska ainakin minulla, loppumatkan kuljettajalla, 37h valvominen alkoi hieman painaa silmissä.


2päivä, Mantoselkä - Paikka jossain Härkämurustan paikkeilla.

Aamupalaksihan oli tietysti kaurapuuroa, mustikka-vadelmakiisseliä ja kahvia.















Kokemattomalla retkikaverillani aamutoimet kestivät lähemmäs 2h. Pelkkä rinkan pakkaus vei 30min. Tämä asia onneksi korjaantui matkan edetessä. Reissu oli siis kaverilleni ensimäinen.
Mantoselän tuvalla kävi aamusella joku herrakin pyörähtämässä, oli Vieriharjusta tulossa ja Jaurulle menossa, kirjoitti vieraskirjaan ja jatkoi matkaansa.

Liikkelle päästiin lähtemään suunnilleen siinä 11;30, koska se rinkan pakkaaminen... No, päivän päämääränä oli Peuraselän tupa, joten suunta Mantoselältä sinne siis.














Pistin reissukaverini suunnistamaan koska hänen taidot olivat hieman ruosteessa, joten harjoitusta peliin siis! Hän päätti lähteä seuraamaan uuden poroaidan (joita siis ei kartassani näy) vieressä menevää 'polkua'. No, edessähän oli hetkenpäästä suo. Minä sanoin että tuosta ei läpi mennä, se on ihan varma, johon vastauksen sain että "pakkohan se on". Aijjaaha. Hetken mättäältä mättäälle hypittyämme kaverini totesi "täällä menee oja!" johon vastaan että "ja tuolla vanhan aidan toisella puoella pitkospuut.." Kyse oli siis Manto-ojasta ja Mantosuosta..
Mukavasti heti alkumatkasta molempien kengät litimärkinä mieltä piristämässä..





























Muurahaiset taisivat olla jo talviunilla kun oli kovin hiljainen kotipesä.














Mutta kyllähän vesi on hyvää kun saa vain kuppiin ottaa ja juoda!














Näitä kuoppia ihmettelimme. Näitä oli paljon, vähän siellä ja täällä. Olen kyllä lukenut, että Itäkairassa on peuranpyyntikuoppia, mutta jotenkin en tälläistä osaisi sellaiseksi mieltää. Tosin en mitään muutakaan järkevää syytä näille keksinyt..














Tässäkohtaa muistin jälleen miksi yleensä reissaan yksin enkä kaverin kanssa. Minulla alkoi olla nälkä, ja Jussinmurustan laavulle oli kuitenkin vielä matkaa. Kun suo loppui ja vaihtui kivikoksi, yritin ehdottaa, että pistetään trangia pystyyn ja keitellään katkarapukeitot ennen laavua, ja laavulla sitten 'kunnon'ruokaa. Sain vastauksena että "kyllä me sinne laavulle jaksetaan mennä". Aijjaaha, no mennään sitten.. Eli käppäilimme Mantoselän tuvalta Jussinmurustan laavulle ilman taukoja.














Yksin kun matkaan, olen tottunut pysähtelemään vähänväliä kuvaamaan, syömään ja juomaan sillon kun huvittaa. Tällä reissukaverillani oli reissutyyli tämä 'juosten pisteeltä A pisteelle B', hyvä jos ympärillä olevaa maisemaa kerkesi vilkaista. Lisänä se, että hänellä on paljon pidemmät jalat kuin minulla ja parempi peruskuntokin, joten minä maleksin aina paljon jäljessä kun hän harppoi metrikoivillaan minkä kerkesi. Eikä hän siis harrastanut valokuvausta ollenkaan.

No, päästiinhän sinne Jussinmurustallekkin viimein, joskus hieman ennen neljää.























Tulet nuotioon, katkarapukeitto kattilaan ja kengät kuivumaan. Eihän ne kengät oikeasti kuivua kerenneet yhtään, mutta olihan laavulla kivampi kuitenkin käppäillä crocseilla.,
Tämän jälkeen minulla ei paljon energiaa enää ollut. Jaloissa rakkoja (se oli kyllä etukäteen tiedossa että kenkäni niitä aiheuttavat), pelkän kaurapuuron voimalla monta tuntia (ja kilometriä), sitten vähän keittoa nassuun ja taas pitäisi muka jaksaa sama määrä tallustella. Ei tule onnistumaan.
Päivän alkuperäinen suunnitelma oli mennä yöksi Peuraselkään, mutta koska olimme laavulla vasta niin myöhään, totesin kaverilleni ettei tule onnistumaan. Reittisuunnitelma meillä oli tupien mukaan, koska minulla on teltta, mutta kaverillani ei. Lupasin toki hänetkin sinne majoittaa 'hätätilanteessa'.
No, matkaa laavulta kuitenkin jatkettiin eteenpäin. Me (siis hän) tipuimme hieman kartalta, koska 1:100 000 kartta ei oikein sovi suunnistamiseen, eikä varsinkaan jos suunnistajan taidot ovat ruosteessa. minä en siis karttaa nähnyt koko reissussa kun muutaman hassun kerran. Emme olleet varsinaisesti eksyksissä, ei vain ollut tarkkaa tietoa missäkohtaa karttaa mennään. Suunnistajan mukaan ylitimme kolme kertaa saman suon, mielenkiintoista.. Hämärä alkoi lasketua, ja totesin että kohta täytyy laittaa teltta pystyyn. Jossain ennen Härkämurustan suota poikkesimme polulta ylöspäin kohti vanhaa poroaitaa ja pistettiin teltta pystyyn. Tai siis, minä laitoin koska reissukaverillani ei ollut hajuakaan miten teltta pystytetään.














Teltalla syötiin iltapalaksi italianpataa ja jälkiruuaksi valkosuklaa-nougat moussea. Mousse tosin oli pettymys, pussisinsältö tuoksu paremmalle kuin maistui.
Huomasin myös kadottaneeni järkkärin linssinsuojuksen (jos osuu Canon linssinsuojus silmiin sielläpäin, on todennäköisesti minun.. :D), eikä sitä löydetty iltahämärssä eikä aamuvalossa vaikka etsittiin.
Teltassa oli vilpoinen yö. Jossainkohtaa yötä katsoin mittaria joka näytti +11C, mutta kuinka alhaalla kävi, sitä en tiedä. Mutta koska meillä molemmilla oli keinokuituiset kesäpussit, teki se yöstä vilpoisen, mutta ei mitenkään sietämättömän.
Päivä oli kokopäivän poutainen ja mukavan vilpoinen. Illalla ja yöllä ripsotteli vettä, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Ja tälläkertaa telttakin pysyi kuivana, myös sisäpuolelta. Onneksi.


3päivä, Paikka Härkämurustalla - Tahvontupa

Teltta aamu valkeni kovin oranssisena ja tihkusateisena. Oranssina siksi että telttani on oranssi ja päivänvalovalo valaisi sisäpuolen ihan oranssiksi. Päivän päämääränä oli Siulanruoktun tupa.

Aamupalaksi tarjolla oli tuoretta ruisleipää voilla, metwurstilla ja juustolla.
Päivän alkumaisemina (yllättävää) toimi suo ja pitkospuut.

























Härkämurustan suon pitkospuut olivat kyllä karmaisevassa kunnossa. Ainakin kengillä liikkuvien kannalta. Mutta suon yli päästiin ja jopa suunnilleen kuivin kengin, mikä olikin päivän aloitukselle hyvin positiivinen asia.
Pitkään seurailimme vanhaa poroaitaa ja sen vieressä menevää polkua. Sitten päädyimmekin tilanteeseen, että polku jatkui poroaitaa pitkin kohti Peuraselän tupaa, mutta meillä ei sinne varsinaisesti ollut asiaa. Alaspäin poroaidasta eroten lähti myös mönkijän jäljet, joten päätimme niitä seuraillen laskeutua alaspäin kohti Jaurua.
Matkalla näimmekin paljon kaatuneita keloja, Sirkan jäljiltä olettaisin.















Alaspäin päästiin ja siihen asti menikin hyvin. Sitten mönkijänjäljet loppuivat. Tai siis katosivat suohon. Edessämme oli siis suoläntti jonka takana metsää jonka jälkeen vasta Jauru.















Tässäkohtaa totesinkin kaverilleni, että tuosta emme yli pääse. Hän vastasi "meinaatko?" ja paineli menemään niillä metrisillä koivillansa eteenpäin. No, pakkohan minun oli sitten seurata vaikka yritin ehdottaa, että kierretään suopläntti tai palataan takaisinpäin.
Jaurun rantaan päästiin kyllä, paitsi että kengät aivan litimärkinä. Valmiiksi rakkoiset jalkanihan tykkäsi todella paljon..















Sitten pitäisi vielä ylittää se Jauru. Positiivista asiassa oli se, että kohta johon rannassa päädyimme, oli sellainen että siitä ylitse pääsi. Vesi oli matalalla eikä virtausta paljon ollenkaan. Minä tosin en näillä töppöjaloillani olisi päässyt vastarannalla korkeasta penkereestä yli mikäli olisin yksin ollut liikenteessä. Tässäkohtaa onneksi oli mukana kaveri, joka auttoi minut ylös Jaurusta.
Oli melkein ihan sama, ylittikö Jaurun crocseilla vai kengillä kun kengät olivat jo valmiiksi litimärät.
Sitten enää vastarannalla jalkojen kuivaus ja rinnettä kapuamaan ylöspäin kohti polkua. Polku löytyikin helposti ja sitä seuraillen etenimme kohti Siulanruoktua.
Tänään minä päätin koska syödään. Sain viimein kaverini uskomaan, ettei minun energiani riitä pelkällä kaurapuurolla (tai ruisleivällä) talsimaan lähemmäs kymmentä kilometriä. Joten trangia pysyyn jonnekkin polunvarteen ja eikun tomaatti-nuudeli keittoa keittelemään.















Ja koska aamukahvit jäivät väliin, pitihän nekin keitellä kofeiini riippuvaiselle reissukamulleni.




















Pientä tihkua oli havaittavissa ja paikallaan istuessa tulikin kylmä kun päällä ei ollut fleeceä. Liikkelle lähtiessä sitten taas oli sopiva eikä tarvinnut palella. Lämpötilasta ei tässäkohtaa enää ollut tietoa, koska lämpömittari oli jossainkohtaa mennyt poikki. Todennäköisesti Jaurua ylittäessä kun ilmassa oli 'pientä' ketutusta suorämpimisestä ja kylmästä vedestä jolloin viskoin rinkkaani aika huolettomasti.
Jonkunaikaa talsittuamme polku päättyikin mönkijäuralle joka seuraili poroaitaa. Seurailimme mökinäjuria hetkenaikaa ja ne veivät ainavain kauemmas Jaurun rannasta, tässäkohtaa suunnistajamme oli jälleen hukassa. Jaurua ei enää näkynyt eikä kuulunut eikä kartassani näkynyt mitään polkua tai muutakaan silläkohdin. Kellokin alkoi olla jo niin paljon, että totesin meidän tämänpäivän päämäärän todennäköisesti muuttuvan Tahvontuvaksi, Siulalle ei olisi toivoakaan päästä valoisaan aikaan koska nyt jo alkoi hämärtää.
Mökijänuria seuraillen ja moneen kertaan karttaa tutkiessa päädyimme kuitenkin risteykseen, josta urat jatkuivat poroaidan portin läpi ja toinen polku aidanviertä seuraillen. Menin portista läpi ja hetkenpäästä oikealla näkyikin palaneita puita, tiesin heti missä olemme.
Kuva on oikeasti otettu vasta lauantaina paluumatkalla.
















Olin piirtänyt karttaan rastin kohtaan, jossa oli metsäpalo 2013, ja tässähän tämä kohta oli. eli portista läpi ja polkua pitkin eteenpäin.
Alkoi tosiaan olla jo pimeää ja oli aika kaivaa otsalamput rinkoista esiin. Loppumatka tallusteltiinkin pimeässä. Mutta tupsahtihan se Tahvontupakin lopulta eteemme, joskus kasin pintaan. Vesisateessa, kuinkas muutenkaan.



















Eikun tupa lämpiämään, varusteet kuivumaan ja sitärataa. Ensin syötiin ruuaksi pastaa ja jälkiruuaksi kaltiaisia sekä teetä kynttilänvalossa. Jätin tuvalle kaksi kynttilää seuraaville. Ajoissa nukkumaan, Hieman silmissä painoi huonosti nukuttu telttayö.


4päivä, Tahvontupa

Olen erittäin aamuuninen ja koska kiire ei ollut mihinkään, heräsin myöhään, vasta joskus kymmenen aikoihin. Reissukaverini taas on täysin aamuihminen, ja heräsi jo seitsemän maissa.
Yllättäen aamupalaksi oli tarjolla kaurapuuroa ja kahvia.
Aamupalan jälkeen reissukamuni suunnisti tiskaamaan ja minä kuvaamaan Tahvontuvan alueen samalla kun hain juomavettä tupaan.

















Meillä oli Tahvolla lepopäivä, koska emme sinne Siulalle päässeetkään edellispäivänä, ja perjantai oli tarkoitus viettää Tahvolla synttäreiden merkeissä. Synttärisauna suunnitelmissa siis.
Istuimme sisällä tuvassa ja suunnittelimme päiväretkeä Vongoivalle, kun paikalle ilmaantui taukoa pitämään Manto-ojalla tapaamamme kuopiolaismies.
Meidän alkuperäinen suunnitelma palata kotiin oli lähteä Tahvolta, mennä Härkävaaraan vielä yhdeksi yöksi ja siitä Kemihaaraan. Mies kuitenkin kertoi, että oli kuullut Keskiharju-Kemihaara väli olisi pelkkää suossa rämpimistä. Lisäksi emme olleet ollenkaan varmoja minkälaisia polkuja Härkävaaraan menee, vai meneekö ollenkaan. Joten päädyimme muuttamaan hieman alkuperäistä suunnitelmaamme, varsinkin kun ruuan puolesta oli mahdollisuus lisätä reissuun vielä yksi yö.
No, Vongoivalle lähdimme joka tapauksessa käymään. Ilma oli onneksi poutainen.








Polku menee jossain tuolla ylhäällä.. Kuva otettu Tyyryojan rannasta.
Yllättäen suunnistajatoverillani oli haasteita kartan kanssa. 'Perille' päästyämme kaveri väitti Vongoivan olevan oikealla puolellamme, vaikka oikeasti siinä oli Pirrasvatselma (muistaakseni) ja Vongoiva suoraan edessämme. No, eipä haittaa, mutta Vongoivalle emme päässeet koska olimme lähteneet liian myöhään ja paluu olisi pitänyt suorittaa pimeälle.
Trangian pistimme kasaan Pirrasvatselman rinteelle männynjuureen ja keittelimme hyvät jauhelihakeitot siinä. Ylhäällä oli hirveä tuuli ja vesisade, ja kylmä.
Alaspäin palatessa vesisade ja tuulikin hävisivät. 
Tuvalle päästiin vielä onneksi valoisaan aikaan. Pistettiin sauna lämpiämään ja ruuaksi syötiin siinä samalla perunamuusia ja pihvit. Lämmikkeeksi olin varannut meille hieman minttukaakaota synttäreiden kunniaksi. Ensimäiset kaakaot juotiin heti tuvalle tullessa.
Saunan jälkeen meillä oli tarjolla vielä kookoslättyjä kermavaahdolla ja mansikkahillolla sekä minttukaakaoo kermavaahdolla.
Normaalisti en alkoholia mukanani kanna, kuin en myöskään kermaa tai hilloa. Mutta nyt oli yhdeksi päiväksi varattu hieman herkkuruokaa. Tosin näitä herkkuja saatiin nauttia vielä seuraavanakin iltana. 
Ilta oli kovin sateinen ja se tekikin Tahvon pihasta mutaisen ja liukkaan. Se taas aiheutti sen, että seuralaiseni liukastui ainakin kolmesti pihassa, ja minä sain vahingoniloiset naurut.


5päivä, Tahvontupa - Jussinmurusta

Aamulla piti herätä aikaisin (minun kaavallani aikaisin siis) koska matkaa oli tällepäivää aika paljon, laavulle asti olisi kuitenkin päästävä.
Lähtemään päästiin kun puukopat oli täytetty, tupa siivottu ja rinkat pakattu.




















Menomatka taittuikin yllättävän nopeasti, ja aiemmin ihmetystä aiheuttanut poroportti saapui eteemme hyvinkin pian. Nyt jopa osasimme pysyä Jaurun rantapolulla, joka kartallakin näkyi.
ja jonka varresta tulipaikankin löysimme. Nälkä tosin ei vielä siinäkohdin ollut joten nopeat valokuvaukset vain.















Kokoajan vilkuilimme oikealle missä kohtaa näyttäisi hyvältä ylityspaikalta. Mutta vettä oli Jaurussa paljon enemmän kuin torstaina ja virtauskin kovempi, kiitos kakskipäiväisen vesisateen. Tiesimme, että Jaurun yli menee myös silta. Silta tosin tulisi Auhtijoen väärälle puolen, eikä sillasta muutenkaan tehnyt oikein mieli mennä yli.















Matkalla kerkisin jopa muutaman valokuvan nappaamaan vaikka kaverini mennä viiletti kaukana edellä.




Tämä muuten näyttää mielestäni ihan supikoiralta.



































Minusta sopivannäköisiä ylityspaikkoja oli enemmän ja vähemmän matkalla, mutta kaverilleni ei kelvannut mikään, vaan eteenpäin ole mentävä, ja vauhdilla. Sanoinkin hänelle, että jos emme pian mene yli, olemme Peuraseläntuvalla jonne meidän ei siis ollut tarkoitus mennä, vaan jälleen oikaista sen ohitse takaisin poroaidalle.
No, kuten sanottua, jonkunajan kuluttua Jaurun toisella puoella näkyikin tupa, Peuraselän tupa. No, siinä ainakin pitäisi olla hyvä ylityspaikka.















Virtausta oli kunnolla ja vesikin näytti kylmältä. Vitsailinkin kaverilleni, että kiipeän poroaitaa pitkin yli, paitsi että Jaurussahan poroaitaa ei ollut. Vettä oli paljon, paljon enemmän kuin edellisessä ylityspaikassamme.
Kaverini kokosi punttinsa ylös ja väitti, ettei siinä paljon vettä ole. Minä otin omat housuni suosiolla pois, koska tiesin kastuvani. Saimme myös aikaan väittelyn siitä, että jos menen yli rinkka selässä, rinkka kastuu, kaverini ei uskonut. Mutta koska hän on huono väittelemään, suostui lopulta että menee Jaurusta kahdesti yli, ensin tuo minun rinkkani ja sitten hakee omansa. Jauruun hypättiin ja vettähän tälläisellä lyhyellä ihmisellä oli lähes vyötäröön, eli kyllä siinä märkänä oli alushousuja myöten. Ja olisi se rinkkakin kastunut..
Tuvalla kuivattiin itsemme, keiteltiin nopeasti ruokaa, kirjattiin käyntimme ja jatkettiin matkaa. Laaksosta ylösnouseminen tuntui paljon pitemmältä kuin mitä oli tultu alaspäin, ihan meinasi puhalluttamaan ruveta :D
Yllättäen, ennenkuin perille pääsimme aurinko laski ja alkoi hämärtää.











Onneksi ei kuitenkaan ihan säkkipimeää ollut ennenkuin päästiin perille. Pimeä tosin laskeutui hyvinkin nopeasti ja puut hakattiinkin otsalampun valossa.
Iltapalaksi oli edellisillalta jäänyttä minttukaakaoo sekä nuotiopatonkia.














Ainoan haasteen laavulla teki vesi. Vedenotto paikka oli haastava löytää. Pieni virtaava puro löytyi jostain edellisellä käynnillämme, mutta pimeässä se olikin vähän vaikeampi löytää. Muistelin kuulleeni joskus, että jostain piilosta laavun takaa löytyisi vedenotto paikka, mutta eipä sitäkään pimeässä näkynyt. Vettä kuitenki saatiin ja kaikki oli hyvin.
Tänä iltana bongasimme myös ensimäisen tähtitaivaan. Nähtiin myös pienet revontulet, ei mikään suuri väriloisto mutta pienet valot kumminkin, ja yksi tähdenlentokin meni.
Yöllä lämpötila kävi pakkasen puolella joten kylmä oli meidän kesäpusseillamme. Itse palelin koko yön ja unet jäi todella vähäisiksi, vaikka päälläni oli lähes kaikki vaatteet jota matkassa oli. Kaveri kyllästyi paleluun kuudelta aamulla ja nousi ylös. Itse yritin vielä nukkua muutaman tunnin mutta eihän siitä mitään tullut kun kokoajan vain tärisi ja paleli.


6päivä, Jussinmurusta - Vieriharju

Pussista ei paljon huvittanut ulos tulla, kun oli kylmä muutenkin. Mutta pakkohan se oli. Aamupalaksi puurot ja kahvit, rinkan pakkaukset ja matkaan.
Keli oli onneksi poutainen. Aika viileäkin oli, takki päällä mentiin vaikka lähesjoka päivä oltiin ilman, mukava keli kävellä kuitenkin. Maisemina tietenkin sitä suota.















Tässäkohtaa vitsailimmekin jo, että nyt on suota nähty 10vuoden tarpeisiin, ei enää ikinä. Ei nuo suot oikein sytytä. Tosin minä kyllä aion vielä joskus Korvatunturilla käydä. Siis heti sitten kun nämä kostean ärsyttävän tylsät suot on uohdettu. Jos tässä välissä vaikka jotain muuta...
Ruokailu pidettiin ennen Mantoselän ja -ojan tupia, joten tuville ei näin ollen tarvinnut poiketa. Tupien ohituksen jälkeen saimme vähän aikaa seurailla leveää mönkijänuraa














Näitä uria seuraillessamme vastaan tuli myös ensimäiset ja ainoa ihmiset. Vanhempi herra ja rouva, olivat Naltiojoelta tulossa. Siinä muutama sananen vaihdettiin ja matkaa jatkettiin. Pian erosimmekin isolta mönkijänuralta ja jatkoimme kohti Vieriharjua vanhaa poroaitaa seuraillen, koska halusimme välttää ison suon rämpimisen.
Sitten edessä olikin nousu Vieriharjulle.














Nousu ylös meinasi laittaa puhalluttamaan. Ylhäältä oli kuitenkin hyvät maisemat. Suunta poroaidan läpi ja eteenpäin. Vanhaan poroaitaan oli sentään jätetty aukko, ettei tarvinnut ruveta taiteilemaan yli tai ali. Jossainkohtaa edessämme nimitäin oli uusi poroaita jossa ei ollut porttia, tikkaita tai muutakaan. Aidan verkosta pystyi päättelemään, että joku (tai jotkut) oli mennyt yli. Me löysyimme kuitenkin tarpeeksi korkean kohdan mistä pääsimme ali, ei tarvinnut tuhota verkkoa. Rinkat vain pois selästä ja itse ryömien perässä.
Ja matka jatkui viistosti alaspäin tupaa kohden. Tarpeeksi kun alaspäin tultiin, oli vastassa jälleen leveät mönkijän urat.














Ihan kuin maantietä olisi talsinut. Tälläiseen ei välttämättä haluaisi erämaassa törmätä. Toisaalta tiedossa oli, että Itäkairassa menee paljon valmiita polkuja ja paljon mönkijänuria..  Me menimme sekä poluttomia osuuksia että valmiita polkuja ja mönkijänuria. Nämä olivat ehdottomasti isoimmat urat.
Kyllähän se Vieriharjun tupakin pian näkyi maisemassa. Ja valoisaan aikaan vieläpä!





















Tupa oli oikein suuri yllätys. Edestäpäin näytti samanlaiselta pikkutuvalta kuin vaikka Tahvo, oven avatessa edessä olikin todellinen lukaali, melkein enemmän neliöitä kuin pienessä yksiössä! Tupa oli myös selkeästi 'se viimeinen etappi' monelle, koska sinne oli jätetty paljon kaikkea, suolaa, maustekastikkeita, kahvia ja jopa konjakkia ja kaakaota. Minä en jättänyt paikalle muutakuin kaksi kynttilää ja edellisten kynttilöiden roskat vietiin pois.

Minä kiipesin vielä tuvan taakse Vieriharjulle kokeilemaan kenttää puhelimella, ja löytyihän se. 'Elossa ja kunnossa ollaan' viesti saatiin hyvin perille ja kuulumisetkin vaihdettiin pikaisesti. Sitten takaisin alas ruuan tekoon ja varusteiden kuivatteluun.
Vierihaarassa oli suhteellisen ruskea vesi, ja pieni sivumakukin, joten tämä oli ainoa vesi kokoreissulla jonka keitimme.














Tuskin olisi tarvinnut keittää, ainakaan kukaan ei ollut laittanut vieraskirjana merkintää, mutta sivumaku häiritsi kaveriani ja koska kamiinassa oli kuitenkin tuli, kiehui vesi hyvin siinä samalla ja jäähtyi pihalla 0-asteessa.
Minä vielä nappasin muutaman kuvan ennenkuin aurinko laski kokonaan teki ympärillemme pimeyden.






















Saunakin lämmitettiin. Viimeisiä löylyjä ottaessa alkoi savu tulla sisälle koska tulipesä oli puhkipalanut. Tästä olikin maininta vieraskirjassa joten osasimme varautuakin tähän. Vierihaarassa ei kumpikaan uskaltanut käydä kastautumassa vaikka oli sinne oikein portaatkin rakenneltu. Saunan terassilta bongasimme myös reissun toisen ja viimeisen tähtitaivaan.
Vieraskirjaa selaillessa bongasin myös Itäkairan prinsessan käyneen Vieriharjulla ja Mantoselässä hiihtelemässä alkuvuodesta.
Nukkumaan mentiin aikaisin koska laavulla oli nukuttu erittäin huonosti.


7päivä, Vieruharju - Kemihaara

Viimeinen aamu ja viimeiset puurot ja kahvit.

Lämpömittari näytti mukavasti +6C, eli ei tarvitse hikoilla kävellessä.
Viimeistä kertaa rinkan pakkaaminen, puiden teko, tuvan siivous ja eikun matkaan. 
Mönkijänuraa seurailtiin ja vastaan tulikin poroaidassa oleva portti. Siis poroaidassa, joka edellsipäivänä oli alitettu, eipä tänään tarvinnut jumpata.
Vielä viimeiset suomaisemat.

Ja puistosta poistuminen.
Jotain taitaa liikennemerkistä olla kulunut pois...

Matkalla bongasin onneksi todella vähän mitään luontoon kuulumatonta, mutta muutamia kuitenkin..

Miksi ne jaksetaan kantaa täytenä metsään muttei tyhjinä pois??

Myöskään tämän tarkoitus ei meille oikein auennut..

Tämä oli ensimmäinen reissuni, jossa punnitsin kaikki kamppeeni.

Tämän reissun aikana tuli myös mieleen, että sellainen vekotin (gps), mikä mittaisi kävellyt kilometrit olisi kiva. Nytkun niistä kilometreistä ei ole mitään havaintoa. Toki netistä tutkimalla voi löytää välimatkojen suurinpiirteiset matkat mutta silti. Tosin, mitä sellaiset maksavat tai kuluttavat akkua, se on ihan toinen juttu..
Myös vaellussauvoja tuli kaivattua muutamassa kohtaa, kuten huonoja pitkoksi tasapainoillessa tai ylämäkeen kavutessa.

Muuten seuraava iso hankinta on kengät. Ne on ollut hankinta listalla jo pitkään, ja nyt ne aion hankkia. Ainakin heti ennen seuraavaa reissua.
Muita pienempiä hankintoja on ainakin kirkkaampi otsalamppu.