keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Pukalassa 2.-3.9.2017

Lauantai iltana lähdin ajelemaan kohti Siitinjärven parkkipaikkaa, matkaa pelipaikoille kertyi 22,4km/suunta ja paikalla oli seiskan maissa.
Parkkipaikalla olikin paikalla kaksi muutakin autoa. Ei muutakun rinkka selkään ja suunta kohti Pukalan rantoja.

Matka alkoikin mukavasti metsäisessä maastossa, heti jyrkällä nousulla ylöspäin.
Vastaan tuli heti viiden hengen porukka, paluumatkalla. Repuista päätellen olivat vain päiväretkellä olleet.
Polku oli paikoitellen erittäinkin kivikkoista ja juurakkoista.
Matkalla pitäisi Lapinraunioita olla, ainakin minulla ne meni täysin ohitse. Joko en osannut tiirailla oikeaan suuntaan, tai sitten niitä ei polulta suoraan näe. Myös Ikkala jäi minulta vielä näkemättä.
Iso-Musturin laituri

Nyt kohti Pukalaa. Huomenna tulisin tuon sillan yli Valkealahdeltapäin.
Oikealla puolella lorisi Rasinoja ja polku seuraili sitä kunnes päätyi tielle. Polku jatkui suoraan tien toisella puolella ja sitä käveinkin hetken. Mietin että eikös järven pitäisi olla minun vasemmalla puolella, nyt se oli oikealla. Äkkiä siis puhelimesta Pukalan kartan tarkistus, ja onneksi niin, koska totesin olevani väärällä polulla. 
Paluu siis tielle, vähänmatkaa eteenpäin ja sitten lähtikin uusi polku metsään jota nyt seurasin. Tämä osoittautui oikeaksi poluksi ja Ikkalanlahti jäi vasemmalle puolelleni.

Polku oli paikoin todella haastavaa kulkea kivikkoisuuden takia. Kokoajan sai katsoa mihin astuu ettei taita nilkkaansa. Mutta maisemat oli komeita, kyllähän sitä järvenrannalla kelpaa kävellä, ja valmista polkua.
Jälleen päädyin tielle. Ihmettelin kun opasteet puuttuivat tienylityksissä kokonaan, muualla risteyksissä opasteet kyllä löytyivät.
Tässä jatkoin polkua jälleen suaraan tien ylitse. Nyt polku kulki Majalahden rannoilla.



Hetkenpäästä edessä oli jälleen jyrkkä nousu. Karttaa tutkiessa huomasin, että Roninmaan parkkipaikalta lähtevät kiertävät tämän nousun, samoin kuin Majalahden rannat, eli taitaa olla se hieman tylsempi polku kuin tämä.
Sitten saavuinkin risteykseen, jossa yhtyy Roninmaan P-Paikalta tuleva polku sekä minun kulkema polku, opaste 'Laavu 400m'. Hyvä niin, sillä alkoi hämärtää ja olisi mukavampaa pystyttää teltta valoisalla.
Laavulle päästyä sainkin ihastella upean auringonlaskun Pukalan pinnasta.


Roninmaan laavu
Olin suunnitellut pystyttäväni teltan saareen, mutta se näyttikin aika varatulta. Koska kyseessä oli lauantai, olin varautunut siihen, että paikalla on muutakin porukkaa. Mutta en ollut varautunut siihen, että saaressa on pystyssä puolijoukketeltta (ja yksi kupoli). Laavuyökään ei houkutellut ohitse ravaavien ihmisten vuoksi.
Löysin kuitenkin pienen telttapaikan saaren alusta, vinohan se oli, mutta hyvin pystyi nukkumaan kun nukkui teltassa oven puolella.
Iltapalaksi keittelin nuudeleita ja jauhelihaa sekä Pukalan vettä että olisi aamuksi puhdasta juomavettä.
Tämä reissu oli siis lähinnä uuden Therm-A-Rest NeoAir AllSeasons SV makuualustani koetestaus reissu.

Ja nyt palaute patjasta,
Alusta on saanut moitteita 'kovaäänisyydestään', minua kahina ei haitannut yhtään, makuupussini kahisee ihan yhtä paljon.
Täyttämisessä minulla on vielä opeteltavaa, valmistaja lupaa alustan täyttyvän 3-4puhalluksella, ei ainakaan minulla. Liian läheltä jos puhaltaa, menee hengityksen kosteus täyttöaukkoon eikä se enää avaudu samanlailla. Kun puhaltaa kauempaa, joutuu puhkumaan että ilma menee sisään.
Lisäksi minusta tuntui (voi olla että kuvittelen) että yön aikana patjasta katosi hieman ilmaa.
Pitkän (183cm) patjan täyttäminen teltassa on erittäin haastavaa koska patjahan ei saa olla 'mutkalla' että ilma menee joka paikkaan..
Patja mahtui juuri ja juuri telttaani (Hannah Compact 2), tälläistä seikkaa en tietenkään ajatellut kun patjan herätteenä ostin,
Mukava oli kuitenkin nukkua, ja kylkinukkujana huomasin pyöriväni paljon enemmän koska solumuovillahan ei kovin mukavasti kyljellä nukuta.
Pakkauskoko solumuoviin tottuneelle on huomattavan pieni, vaikka painoa tulikin hieman lisää. Thermari painaa siis 812g.

Aamulla oli mukava herätä teltasta kauniiseen maisemaan. Aamupuuron keitto ja mansikkakiisselin teko. 
Kiersin ja kuvasin vielä laavun ja sen ympäristön. Huussin vieressä oli ovi, ja uteliaanahan kaikki pitää tutkia. Oven takaa löytyi makuupusseja sekä hajusieppoa.
Ovessa oli metallinen haka ja naru, mutta se ei ollut lukossa. Oletan, että siinä on joskus ollut lukko..


Ja matka eteenpäin alkakoon. Tarkoituksena siis kirtää koko Pukalan alue. Alkumatkan polku olikin erittäin helppoa kuljettavaa. Toki tämäkin asia muuttui matkan edetessä.

Pukalan rantoja oli kuitenkin mukava kulkea. Järvi täynnä pienempiä ja isompia saaria.


Koivutkin alkavat jo kellastua, syyskuu, ja kohta on taas talvi..
Sienisatoa matkalla oli aika runsaastikkin. Harmitti kun mukana ei ollut ylimääräistä pussia tai kippoa johon sieniä olisi voinut kerätä..


Mikä tämä sieni on? Eivät siis ole sadepisaroita. Samaan aikaan niin kaunis ja niin ruma.
Pukalaa ja sen rantoja (ja Roninmaata) kehutaan Pirkanmaan erämaaksi. Varsinaisesti Roninmaa ei erikoisemmin minuun vaikutusta tehnyt.
Paljon kauniimpana pidin matkalla ohittamaani pientä Lililammia, 

Tässäkohtaa törmäsin myös seurueeseen, metsästysporukkaa taisi olla. Sieltä tulikin 'hieman' innokas koira joka hyppäsi päin ja kuolasi minut ennenkuin omistajat kerkisi komentamaan takaisin. Olisi ilmeisesti halunnut enemmänkin tutustua minuun vinkunasta päätellen minkä piti, kun omistaja käski istua vierellä kun menen ohi.
Minua ei innokkaat koirat haittaa, vaan mitä sitten, jos olisin koirakammoinen? Tässä tilanteessa kun koira juoksee pusikosta ja hyppää päin, ei koirakammo ainakaan katoa. Luulen, että koirakammoinen tai muuten arka ihminen olisi jäätynyt paikalleen ja tuskin olisi uskaltanut edes ohittaa koko koiraa. Lisäksi kun koira yritti näykkäistä, niin ei sekään asiaa kyllä paranna..
Eksynyt oon, saniaisviidakkoon..
No hehe, en ollut eksynyt vaikka laulu päässä soikin.

Matka jatkui Vartiavuoren päälle nousemisella ja Iso-Musturin rantoja ylhäältä seuraillen. Perässäni käveli isompikin ryhmä joten itse lakkasin pysähtelemästä ja jatkoin matkaa 'alta pois' kunnes olin taas Rasinojan risteyksessä.
Olisin voinut ottaa helpon kautta ja mennä hetkenmatkaa samaa polkua kuin eilen olin tullut, vaan minähän en mitään helppoja juttuja... 
Rantaa pitkin lähti polku, selkeästi vähemmän kuljettu mutta polku kuitenkin. Minähän seurasin sitä. Kalliolla taiteilua aivan järven rannassa ja pusikkoa.
Vasemmalle puolelleni ilmestyi rakennus.

Hieman ihmettelin, että mikä tämä on. Puolilaho rakennus keskellä Pukalan metsää. Etuovi oli raollaan eikä lukossa, joten pakkohan oli sisään kurkistaa (ja rämpiä tuon kuusikon läpi),

Ilmeisesti sauna. Tai ainakin ollut joskus sauna. Ei rakennus sisältä enää niin laholta näyttänyt, mutta en kiertänyt toiselle puolelle ovelle katsomaankaan. Ihan niin utelias en ole, että jaksan rämpiä pusikossa jotta näen, mitä rakennuksen sisällä on.
Loput rämpimiset ja olin jälleen Iso-Musturin laiturin kohdilla. Vieläkään en mennyt uimaan. 
Musturien risteyksessä takanani tullut porukka meni ohi, kun menivät suoraan eteenpäin ja itse menin Vähä-Musturin nuotiopaikalle ruokatauolle.
Ruokana oli kuivattua jauhelihaa ja perunasuikaleita pippurikastikkeessa. Lisäksi keitin taas hieman vettä. Vesi jäähtyikin äkkiä kattilassa kun sen vei järveen. 
Veden väristä näki selvästi kyseessä olevan suopohjainen järvi, sen verran kellertävää vesi oli. Ainakin Pukalan veteen verrattuna.
Ajattelin ensin kiertää Vähä-Musturin, mutta koska matkalle olisi tullut pitkä pätkä tiellä kävelyä ja muutenkin matka pidentynyt, jätin väliin tälläekertaa. Ehkä ensikerralla..
Eli siis takaisin risteykseen, sillan yli ja vain hetki kulkua Vähä-Musturin rannalla.

Jälleen eroaminen järvenrannoista ja sukellus metsään.
Oikealle puolelle ilmestyikin vielä yksi sympaattinen pikkulampi joka oli oikein kaunis. Hirvilammi.
Polku meni metsässä vaihtelevissa olosuhteissa. Paljon nousuja ja laskuja enemmän ja vähemmän helpolla polulla.
Tällämatkaa vastaan tuli useampiakin sunnuntain päiväretkeilijöitä, kaikkia morjestettiin.
Puolukkaa metsissä oli aika paljon. Ei tosin kypsää vielä.
Jälleen tien ylitys, ja sinisten täplien seurausta oikealle polulle.
Nyt polku muuttui paikoin erittäinkin vetiseksi. Tai mutaiseksi ennemminkin. Pahimpiin kohtiin oli muutamia rankoja kanniskeltu, mutta itse päädyin siihen, että reunoja pitkin on kaikkein kuivin mennä. Vesi ei haittaa, mutta eihän sitä mutaa ole mukava kantaa mukana.

Matka taittuikin oikein mukavasti auringonpaisteessa, vaikkei polku kaikkein helppokulkuisin ollutkaan. 
Valkeajärven laavulta nousikin savu, ja menin hieman sivummalle kivelle istuskelemaan. Pariskunta siinä makkaraa paisteli. Minä istuskelin kivellä ja nautin auringosta.
Olin kuullut, että Valkeajärvenlaavulla ei ole puuhuoltoa. Kyllä siellä puuvaja oli missä puitakin oli, ja paljon lisää puuta pihapuolella pinossa. Sahapukku aivan uusi. Onko puuhuolto vasta lähiaikoin aloitettu tälle laavulle?

Pariskunta lähti, ja minä siirryin rinkkoineni laavulle istuskelemaan ja nauttimaan auringosta.
Roninmaan laavu tai paikka muutenkaan ei minua erityisemmin sykähdyttänyt, mutta kyllä tämä Valkeajärven laavu oli upealla paikalla! Tähän paikkaan kyllä rakastuin jollain tavalla.'

Laavun penkillä makoilin puolisentuntia ja siirryin laavuun istumaan. Pohdin teenkö ruokaa vaiko en. Rinkasta löytyisi vielä perunamuusia ja pihvejä sekä nuudeleita. 
Joku oli tuoreen Moron jättänyt laavulle joten sen luin siinä. Nautin maisemasta ja auringosta ja yhtäkkiä huomasin, että laavulla oli kulunut tuosta vain 2,5h, hupsista,
Millään en meinannut saada itseäni ylös ja harkitsinkin laavulle yöksi jäämistä. Kello oli kuitenkin niin vähän, etten sitten jäänyt, mutta sekin pitää vielä kokea!
Matka kohti Siitinjärven P-Paikkaa siis alkakoon.
Tälläisen opastepylvään näin. Tämän yhden ainoan kappaleen. Entiedä, mikä tämän funktio on kun oli koko 13km matkalla ainoa tälläinen pylväs.
Matkalta löytyi paljon muitakin 'yllätyksiä',

Että jos on reen jalaksille tarvetta, sieltä vain Pukalasta hakemaan :D
Valkeajärvi - Siitinjärvi väli ei todellakaan ollut helppokulkuinen. Ainakaan loppupäästänsä.


Matkalle oli kyllä rakennettu pitkoksia, mutta paljon turvallisempaa oli kävellä pitkosten vieressä kuin pitkoksilla. Ja polkuja olikin jo ilmaantunut pitkosten molemmille puolille kokomatkan. Eli jos näiden pitkosten on tarkoitus suojella maastoa kulumiselta, eivät todellakaan täytä tehtäväänsä. Jos taas näiden on tarkoitus suojata kulkijan jalkoja kostealta maalta, ovat turhat koska tässäkohtaa maasto oli kuivaa.
Loppumatka meni metsäisessä maastossa ja loppumatka Siitinjärven rantaa seuraillen.
Pian olikin Siitinjärven P-Paikalla.
Siitinjärven nuotiopaikka
Lähtö- ja päätepiste

Paikalla oli yksi auto, ei tosin kumpikaan eilisista autoista.
Oma auto käyntiin ja kohti saunaa.

Näissä kuvissa huomasin, että kyllä se pokkarikin hieman kärsi alkukesän suouinnista. Tarkennus ei oikein tahdo pelittää, ja useimmiten puhelimen kameralla saikin parempia kuvia kuin pokkarilla.