Lakkasuolla 11.8.2018

Lakkasuolla Orivedellä tuli myös poikettua kesällä.

Ja sama selitys kun äskönkin. Kuvien siirto on jäänyt, joten sitämyöten myös päivitys.
Myöskin nämä kuvat on kaikki otettu puhelimella.

Matkassa olin minä sekä koira.

Lähtö oli Lakkasuon pohjoispäästä. Ajoin autolla Valtatie66, kunnes tulin risteykseen, jossa vasemmalta (Tampereen suunnasta tullessa) puolelta lähdetään Iso Vuorijärven retkeily reitille. Sekin muuten vielä kokematta.. Risteyksessä lukeekin Iso Vuorijärvi, oikealle puolelle jää Lakkasuo. Käännyin siis oikealle puolelle ja jätin auton heti siinä olevalle 'levikkeelle'.
Tiet paikalla ovat huonokuntoisia, joten ehdointahdoin ei ehkä kannata tavallisella henkilöautolla lähteä niitä teitä ajelemaan. Jotain metsäautoteitä siis ovat.
Lähtöpaikalla oli kaksi kaivoa.

Kaksi kaivoa piti käydä tarkistamassa, kun en täysin varma ollut, mitä sininen pallo karttamerkki lopulta tarkoittaa. No, varmuudella nyt se tarkoittaa kaivoa. 

Heti lähdössä kohtasin myös ensimäiset muut liikkujat, pariskunta koiran kanssa. 

Ja eikun mäen yli ja suolle.

Suot eivät erityisemmin tätä naista sytytä, mutta kuitenkin jostain syystä löydän itseni Siikanevalta ja Lakkasuolta? (Ja tänäsyksynä myös Itäkairasta..)

Mutta, kenen jäljiltä tämä on?

En pahemmin itse jälkiä tai jätöksiä tunnista, mutta tästä ehdotin josko olisi karhun jäljiltä. Minulle tosin sanottiin, että karhun läjäksi liian pieni. Liian pieni, melkein samankokoinen kun 39 jalka? No, enpä tiedä kenen läjä on, ei minun tai koiran ainakaan.

Lakkasuon pitkospuut oli joko juuri uusittu, tai siiten ne vain on muuten super hyvässä kunnossa verrattuna yleensä kulkemiini pitkospuihin..

Ja taas, joku fiksumpi varmaan kertoo, mikä tämä on?

Näitä oli eri puissa, eri 'koodeja'. Minun mielestäni nämä voivat liittyä mihin vaan. Suunnistukseen, metsästykseen, metsänhoitoon, jaa'a, mihin hyvänsä. Joku fiksumpi varmaan tietää..

Näitä lappuja oli epävirallisen 'nuotiopaikan' ympärillä puissa. Ei varsinaista nuotio pohjaa paikalla ollut, mutta penkkeinä käytettyjä pöllejä oli ringissä.

Eipä tämä reitti kovin kaukana tiestä mene,

Tuossa kohden on Lakkasuon eteläpään parkkipaikka. Eli reitin voi aloittaa etelästä tai pohjoisesta. 

Tästä vähän matkaa talsiessani, kohtasin toisen ihmisen paikalla. Tervehdykset vaihidettiin, ja hetkenpäästä molemmt seisoskelimme pitkospuiden risteyksessä, ja pohdimme minne suuntaan kuuluu mennä.

Pitkospuita risteili hyvin sinne ja tänne, ja ilman kunnon karttaa oli suht vaikea arvailla, minne suuntaan sitten. Tällä kohtaamallani ihmisellä oli paperinen esite, jossa pieni kartta. Itse luin karttaa kansalaisen karttapaikasta. Joten tämä oli ihan jännä kokemus.

Poikkesin pois reitiltä, kun lähdin lakkasuon rajalle meneville pitkoksille, ja sieltä polkua pitkin kuljin, kunnes palasin takaisin pitkoksille. 

Palatessani, ja jo mennessäni ihmettelin muovisia 'kehyksiä'. Itse kun en suosta pahemmin mitään ymmärrä, enkä näiden käyttötarkoitusta,

Tämä ei varmaan tänne kuulu? Kaljatölkki.

Olettaisin, että liittyvät jotenkin johonkin kasvattamiseen, mutta mitenkään varmahan en mistään ole.

Paluumatka palaa takaisin samaan risteykseen, jossa mennessä sain pohtia, kumpaan suuntaan lähden. Silloin en karttaa jaksanut katsoa, vaan otin umpimähkään vasemman, eli näinollen kiersin reitin myötäpäivään. Nyt palasin takaisin samaan paikkaan.

'Pää polulta' poikkesi (nyt paluumatkalla) vasemmalle pitkospuut, olihan nekin tutkittava. Paikalta löytyi tämmöisiä:

Ja mihinkä nämä sitten liittyy, varmaan edelleen johonkin kasvatukseen, ei mitään hajua. Suosta kun en pahemmin mitään ymmärrä, vieläkään. 

Kannu tosin ei ehkä liity tähän asiaan, unohtunut lienee joltakulta.

Joku fiksumpi voi valaista, mikä näiden kaikkien tarkoitus on.

Lakkasuo oli kokemisen arvoinen, ja jos ohi menee, kannattaa poiketa. Reitti ei ole pitkä, mutta saa siinä ajan kulumaan. Toistakertaa tuskimpa tarvitsee käydä, mutta onpahan sekin nyt koettu.

'Lähialueen' muita käymättömiä kohteita minulla on vielä ainakin Laipanmaa, Isojärvi ja Kaarinan polku. Eiköhän nämäkin joskus keritä..

Nyt ensin pitäisi saada hieman muita, pitempiä, päivityksiä tänne;

Tulossa kolme vaelluspäivitystä tältä syksyltä kunhan ehdin niitä raapustella.. 

Helvetinkolulla 29.7.2018

Kesällä tuli käytyä Helvetinkolulla, on vaan kuvien siirto puhelimesta jäänyt, ja näinollen päiviyskin 'hieman' viipinyt..

Kaikki kuvat on otettu puhelimella, joten siksi on hieman erilaatua kuin yleensä järkkärillä ottamani kuvat..

Lähtö oli Kankimäen P-Paikalta. Matkaan lähti minä, koira sekä vakituinen päiväretki kaverini.

Lähdimme kiertämään  Helvetistä Itään reittiä, 1,7km. 

Aamupäivällä kun lähtöä suunnittelimme, oli mietinnät tämän hellekesän kohdalla luokkaa 'Tänään tulee varmaan viileä päivä, lähdetään retkeilemään'. No, eipä tullut viileä päivä vaan sen vakio +27C suurinpiirtein oli lämpötila. Joten kyllä tälläretkellä ainakin hiki tuli.

Itse halusin nähdä Helvetinkolun päivätuvan, reissutoverini ei kuumuudesta johtuen jaksanut lähteä kipittämään portaita alas, joten jäi sopivasti kohdalle osuneelle penkille odottelemaan, kun me koiran kanssa kipitimme portaat alas tupaa ja rantaa katsomaan.

Komea tupa olikin. Rannan oli laiturin puolelta vallannut isompi joukko, joten en sinne viitsinyt mennä kuvaa nappaamaan. Nopea piipahdus tuvassa tutkimassa. Komea takka oli sisällä, ei näillä keleillä tosin tarvetta ole.

Eikun portaat takaisin ylös. 

Tuvalta ei ollutkaan montaa askelta enää itse Kolulle.

Kolu itsessään olikin todella komea, samoin kuin maisemat ympärillä. Olisi mieleni tehnyt mennä kolun pohjalle kulkemaan, mutta kulkeminen oli tarpeeksi hikistä puuhaa ilmankin. Se sai siis jäädä toiseen kertaan. Komea oli paikka. Porukkaakin oli yllättävän paljon liikkeellä, vaikka hellettä piisasi. 

Paluumatka tapahtui onneksi jonkunverran metsän varjoissa, mikä oli oikein mukavaa. Paikalla ei hyttysiäkään ollut, mahtavuutta!

Koiralle ei vesikuppia tai vettä ollut mukana, joten kansallispuiston rajan kohdalla, missä hieman polusta sivussa on lampi, poikkesimme koiran kanssa sinne juomaan. Komea lampi olikin!

Loppupätkä olikin osittain samaa hiekkatietä, josta reitti lähteekin. Piti poiketa vielä kurkkaamaan vuokrasauna. 

Paikalta löytyikin rannasta komea telttasauna. Eikä vuokrakaan ollut hinnalla pilattu, en tokikaan enää sitä muista, kun en kyltistä kuvaa ottanut. Saunan ovi oli harmi vain lukossa, ei päässyt sisään kurkkaamaan.

Rannassakin joku oli, ilmeisesti ongella, joten jäi sekin väliin.

Paluumatkalla söimme vielä Helvetin portilla lounaan ja jatkoimme matkaa.

Paluumatkalla piti tietysti poiketa kurkkaamaan tien varrella olevat possut ja strutsit.

Possuvauvvat olivat kyllä super suloisia. Sturitsit suurina olentoina herättivät kyllä ehkä hieman pelkoa, kunnioitusta ainakin. Ei tehnyt mieli kovin lähelle mennä.

Koirakin taisi hieman strutseja pelätä, kunnei innokkaasti pentukuonoa ollut lähelle tunkemassa.

Vielä paluumatkalla piti käydä KallenAution lampaitakin katsomassa. Suloisia olivat nekin.

Helvetinjärven kansallispuistoon on jo pitkään pitänyt tutustua. Kolun osalta se aukko on nyt paikattu, mutta muuten ei. Ehkä ensikesänä, pitää tehdä pitempi reissu Helvetinjärvelle. Tutkimaan niitä 'ei niin turisti paikkoja'.

Kintulammilla 7.5.2018

Tulipahan käytyä päiväseltään ensimmäistä kertaa Kintulammilla. Piti käydä jo viime syksynä, mutta aina se vain jäi ja jäi ja sitten tuli talvi.
Nyt on käyty katsomassa sekä Saarijärvi, että Kintulammi.

Lähtö oli Saarijärven (P2) parkkipaikalta, joka olikin kovin ruuhkainen. Viisi autoa oli jo saapuessani (n. 12:00) parkissa, omani sain vielä parkkiin. Palatessani autoja oli tullut kolme lisää, ruuhkaa siis riittää. Vastaan ei kuitenkaan tullut kuin kolme ihmistä. Pariskunta mennessäni ja lähtiessäni laavulta yksinäin mies.

Saarijärvelle mennessä polku oli paikoin hyvinkin märkää ja alueita joutui kiertelemään. Sinne olikin 'pääpolun' viereen syntynyt jo paljon uusia pikkupolkuja. 

Kiertelystä huolimatta lenkkarit kastuivat, onneksi sitä ei huomannut muutakun kylmän veden sujahtaessa kenkään, sitten se jo unohtuikin.

Saarijärven laavu olikin hienolla paikalla rannassa.

Vaikka tästä sillon syntyessään oli keskustelua, että onko tuo edes laavu. En osaa sanoa, mutta ainakin minä viihdyin. Heti alkoi mieli tehdä telttayötä, harmi kun jätin makuupussin kotiin..

Nakit paistelin Saarijärvellä. Teetäkin olisin keittänyt, pannu vain unohtui autoon..

Tuleva vaellustoverini oli sitämieltä, että nuotio on pelottava ja päätyi laavun alle nukkumaan..

Saarijärvellä uiskenteli myös sinisorsa ja kaksi joutsenta, jotka eivät mitenkään häiriintyneet olemassaolostani.

Myös sammakoita oli paljon, ainakin kolmen päälle meinasin tallata.

Saarijärven laavulla vietinkin hyvän tovin, parisentuntia ainakin. Ja ihan yksin sain olla, ei näkynyt tai kuulunut ketään missään, paitsi toki luonnon äänet.

Saarijärveltä palasimme parkkipaikalle, siitä tietä pitkin kohti Kintulammen laavua, lyhyempää reittiä mennen ja tullen. Tullessa tosin oikaisin vielä majan pihan läpi, kun ei siellä ketään enää ollut.

Kintulammen laavulla olikin porukkaa enemmän kuin tarpeeksi, joten siellä ei kuvia pahemmin tullut otettua.

Oikein mukava oloinne paikka, ja lähelläkin vielä. Seuraavaksi pitää kokeilla lähtestyä toisesta suunnasta paikkaa. Vielä kun tuo tuleva reissutoverini ei kovin kovakuntoinen ole, pitää matkat olla maltillisia. Saa nähdä, lähteekö elokuussa kanssani Haltille vai ei..

Kiutaköngäs 26.1.2018

Tammikuussa tuli päiväseltään käytyä Karhunkierroksella. Luontotalolta oli lähtö, Kiutakönkään kautta ja Hiidenhurmosta. Oli muuten virhe ilman lumikenkiä...

Joskus vielä kokonaisuudessaan Karhunkierros..

Kiutaköngäs kohisi kunnolla pakkasesta huolimatta.

Hymyile, olet piilokamerassa!

Kiutakönkäältä matkanu jatkui tulipaikan kautta Hiidenhurmokselle. Tulipaikalla oli tarkoitus pysähtyä, mutta siellä oli niin runsaasti väkeä, että kuljin suosiolla ohitse. Hiidenhurmos ilman lumikenkiä oli virhe, paikoitellen sitä upposi polviin asti vaikka suht. kovaksi olikin polku tallautunut..

Loppumatkasta tuli porojakin vastaan. Aitauksessa tosin.

Paluu luontotalolle ja autolle. Matkalla oli todella komea auringonlasku, mutta sitä en saanut niin hyvin ikuistettua, että viitsisin kuvaa julkaista.

Pokkarilla nämäkin kaikki napattuja, järkkäri kun -yllättäen..- oli eri osoitteessa kuin minä..

Mukava reissu, ja joskus vielä koko karhunkierros.

Mennessä Kiutakönkäälle vastaan tuli yksi pariskunta, ja perässäni käveli toinen. Tulipaikka oli kansoitettu, mutta Hiiden hurmoksella vastaan tuli vain yksi pariskunta, eli ei kovin paljon liikennettä Kiutakönkään ulkopuolella.

Joutsijärvellä 14.-15.1.2018

Päätin lähteä viemään pitkäaikaista päiväretki kumppaniani ensimäiselle yöretkelleen. Tämä retki piti toteuttaa jo joulukuun alussa, mutta tulikin pari muuttujaa ja nyt kävimme Sisälmystenlahdella yöpymässä.
Alunperin tarkoitus oli lähteä Korpelantieltä ja kävellä Tuurunkankaalle yöpymään. Onneksi minua kuitenkin varoitettiin, ettei kyseinen tupa lämpiä kunnolla, joten pakkasilla emme sinne menneet vaan kohde vaihtui

Kuvia ei pahemmin tullut napattua, kun kamerana oli vain kännykkä, joka oli kiinni suurimman osan ajasta.
Iltasella hieman ennen viittä olimme Kakkurintien parkkipaikalla. Otsalamput päälle, rinkka selkään ja matkaan. Tuvalle on matkaa vain 500m parkkipaikalta, joten kauan siinä ei nokka tuhissut. Puuliiterit totesimme heti tyhjiksi, tästä olikin ennakkotieto. Lumen alta löysimme kuitenkin kaadettuja veskoita, joilla yritimme tupaa saada lämpiämään. Retki toverini saikin kulutettua askillisen syttypaloja ja lähes askillisen tikkuja, ilman tulosta. Minä tein ruokaa.
Aikansa siinä taisteltua, päädyimme hakemaan ostamamme halkokassin autolta. Pulkkaahan meillä ei ollut, joten tuollainen 7-8kg halkosäkin kantaminen mistä ei saa kunnon otetta, kävikin iltaurheilusta yhdeltä henkilöltä..
Noh, tupa saatiin lämpiämään, ruoka syötyä, muusit, pihvit ja nakkeja. Vähän aikaa teimme ristikoita ja yhdeksän jälkeen olimmekin makuupusseissa.
Yö meni miten meni. Hiiri juoksenteli tuvassa ja rapisteli. Tuuli hakkasi tuvan takaseinään jotain ja todennäköisesti terassillakin kävi joku isompi karvainen kävelemässä, aamulla en jälkiä muistanut tarkkailla, mutta karvatuppoja löytyi polulta.
Aamulla herättiin kun herättiin, tulia takkaan, aamupuuroa, tavaroiden pakkausta ja tuvan siivous. Vein paljon muidenkin roskia paikalta pois, ja lakaisin tuvan kunnolla. Tupa ympäristöineen oli todella törkyinen, pihalla tölkkejä, lattialla likaisia pahvilautasia ja jopa koiran kakkaläjän löysin pöydän alta!! Nyt pikkaisen kiinnittäkää huomiota siihen tuvan siisteyteen!! 
Aamusella muutama kuva ympäristöstä ja autolle kävelyä.

Alemmasta puuliiteristä

Koska olimme ajoissa liikkeellä, päätimme (siis minä päätin) mennä käymään vielä yhdellä pohjoismaiden korkeimmasta lintutornista Puurijärvi-Isosuolla. Torni on siis 18metriä korkea. 
Sinne ajelu ja auto parkkiin. Alas kävely ensin näköala tasanteelle ja infotauluille.

Siellähän se tornikin näkyy

Matka jatkuu lintutornille. Naureskelimme kyltille 'sulje portit, lehmät laitumella', eipä paljon lehmiä näkynyt.
Lintutornin nähdessään korkeanpaikan kammoinen reissukaverini totesi, että heippa. Minä lähdin sitten kiipeämään ylöspäin. Ylöspäin pääsi helposti, alaspäin tulo kumisaappaat jalassa oli haastavaa, kun portaat oli niin jyrkät ja kapeat, että saappaankärjet jäivät tyhjänpäälle.
Mutta olihan sieltä hienot maisemat!