Puurijärvi - Isosuo 9.10.2021

Lähdin harmaan kelin siivittämänä, sadetta uhmaten kohti Puurijärvi-Isosuon kansallispuistoa. Tarkoituksena käydä tutustumassa Isosuon lintutorniin ja turvesuuliin. 

Ajatus lähdöstä lähti siitä, kun piti päästä koekasaamaan uutta telttaani, mutta se jäi kokonaan märän kelin vuoksi. 

Olin aiemmin käyny Kärjenkallion lintutornilla ja sen polun. Joten nyt olen kiertänyt koko Puurijärven alueen polut.

Matkaan lähdettiin Tampereelta karvaisen reissutoverini kanssa, repussa eväänä leivät ja teetä. 
Paikalla Isosuon parkkipaikalla oltiin n. 13:40 ja siitä liikkeelle. 

Parkkipaikalla oli lisäkseni neljä autoa, ja yksi saapui lisää juuri kun lähdin polulle.

Matkalla lintutornille tuli vastaan yksi lapsiperhe, ja toinen kaksikko. Muuten oli pitkoksilla rauhallista.

Keli ei kaikkein houkuttelevin.

Kelin harmaudesta huolimatta, oli suolla ihan nättejä syksyn värisävyjä. Vaikkei ne erityisen hyvin puhelimen kameraan tallentunutkaan.

Koska kyseessä oli luontopolku, on paikalla tietysti myös infotauluja eläimistöstä/kasvistosta. Hyppyhämähäkki jäi kyllä hieman kummittelemaan hämähäkkikammoisen mieleen...

Pian saavuimme lintutornille. Paikalla ei ollut muita. 
Hetken kuljin maastossa ympäriinsä katsellen, ja sitten kiipesin tietysti torniin. Olihan sieltä ihan mukavat maisemat suolle. 

Lintutornilta matka jatkui pitkoksia pitkin kohti Turvesuulin ja parkkipaikan risteystä. 

Matkalla vastaan tuli yksi pariskunta, muuten ei taaskaan ketään missään. 

Paikalla risteyksessä olin 14:20, noin 40min meni siis tornikiipeilyn kanssa matkaan aikaa. 
Parkkipaikalta myötäpäivään kiertäen oli paikalle matkaa 1,6km. Jossain luki, että luontopolku on yhteensä 2km. Todennäköisesti ihan paikkansa pitävä matka.

Risteyksestä suuntasin kohti Turvesuulia ja nuotiopaikkaa.

Turvesuuli oli siis tämmöinen aittamainen rakennus, jossa oli mielenkiintoisia infotauluja turpeen nostosta ja kuivatuksesta. Ihan mielenkiintoinen paikka käydä. 

Luin myös vasta jälkeenpäin netistä, että reitti parkkipaikalta suoraa turvesuulille on ollut monta vuotta ilman pitkoksia ja näinollen käyttämättä. Pitkokset oli uusittu vasta keväällä -21. No, hyvä että nyt oli uusittu ja reitti käytössä.

Turvesuulilta matka kohti Ala-Kauvatsajoen nuotiopaikkaa oli pienen pätkän ilman pitkospuita. Sen jälkeen alkoi vanhat pitkospuut, enemmän ja vähemmän huonokuntoiset.

Matkalla toki selvisi, että niitä ollaan juuri kunnostamassa.

Hieman ruskan värejä suolla.

Yhdellä uusitulla pätkällä huomioni kiinnittyi mielenkiintoiseen lautaan. Jännä kuviointi oli tullut puun pintaan, ja värityskin on sini-oranssi. Enpä ole ikinä ennen tälläiseen lautaan törmännyt, hyvin nätti mielestäni. 

Hänelle ei ole käynyt hyvin.

Nuotiopaikalle tullessa pitää ensin poistua kansallispuiston alueelta, kävellä muutama metri tietä ja tien toisellepuolelle nuotiopaikalle. 

Paikalla olin 15:05 gepsin näyttäessä matkaksi 3,8km. 
Paikalla oli kolme naista nuotioringissä. Huutelivat heti koiran nähtyään, että 'Meillä on täällä kissa, miten koirasi tulee toimeen'. Koira tulee, kissa kuulemma ei. Kissaa itsessään en tosin nähnyt kuin vilaukselta, kun rannasta laiturilta mies valjaissa olevan kissan kanssa kävi jotain nuotiolta hakemassa. 

Menimme koiran kanssa siis kauempana olevalle pöydälle evästauolle, jäi teevedet keittämättä tälläkertaa..
Eväsleivät ja hieman vettä naamariin. Harmaa sadetta uhkuva keli pakotti lähtemään hyvinkin nopeasti paluumatkalle.

Retkitoverille omat eväät.

Harmaa on ilma.

Hieman vajaa puolituntia taukopaikalla vietettiin ja lähdettiin palaamaan samaa pitkopuu polkua takaisin kohti P-Paikkaa.

Ilmeisesti myös tien kautta olisi kävellen päässyt takaisin reitille. Harmillisesti tämänkin tajusin vasta jälkikäteen, ei olisi samaa pätkää tarvinnut talsia edestakaisin. 

Ja nyt kohti parkkipaikkaa ja luontopolkua.

Luontopolulla oli vielä yksi risteys, josta pääsi Multilahden lintutornille. Luki siinä myös 'Nuotiopaikka 2,1km'. Tätä ihmettelin pitkään, sillä käsitykseni mukaan paikalla oli vain se yksi nuotiopaikka. Mutta ilmeisesti tämä opaste opasti paikalle tietä pitkin.
Emme poikenneet enää katsomaan Multilahden lintutornia, ilmassa oli jo tihkusadetta. Heti risteyksen jälkeen tuli vastaan vielä kaksi miestä, muuten ei taaskaan ketään. Eli saldona neljä eri porukkaa ja nuotiopaikalla olevat. Ei kovin ruuhkainen reitti siis.

Takaisin parkkipaikalla oltiin 16:10. Paikalla oli kolme autoa, mutta olivat vaihtuneet niistä, mitä oli saapuessani paikalle.
Autoon päästyämme alkoikin heti satamaan enemmän, ja me starttasimme takaisin kohti Tamperetta. Jäi kostean kelin vuoksi uuden teltan koekasaus suorittamatta.

Nyt on tosiaan Puurijärvi - Isosuon puisto polkujen osalta kierretty omaltaosaltani. Kärjenkallion lintutornilla olen käynyt kahdesti, ja nyt paikattu tämäkin osa. Suolla tarpomista vielä siis on tarjolla, mutta se ei ihan se oma juttu ole. Ja lisäksi ovat kansallispuiston rajoitusosaa.

Seuraava tavoite lähikansallispuistoista on Isojärvi, yön yli retkellä. Kunhan aikataulut sen sallivat...

Kintulammilla 29.4

Tänään käytiin Kintulammilla retkeilemässä. Siellä tuli ensimäisen kerran käytyä viime keväänä, katsastamassa Saarijärven ja Kintulammin laavut, P2 parkkipaikalta.
Nyt lähtö oli P1 parkkipaikalta, sekä hieman pitempi lenkki tiedossa. Kun karvakaverikin on jo kasvanut yli vuoden ikäiseksi, ja jaksaa pidempiä matkoja jo kävellä.
Lähtiessä lämpöä oli +10C, palatessa +14C.
Kuvat otettu jälleen pokkarilla, joten mitään super laatua ei ole luvassa. Lisäksi huomasin, että tarkennus ongelmien lisäksi, kameran linssissä on jotain, ja jokaiseen kuvaan tulee keskelle 'valopallo', en nyt muista mikä se oikea termi sanalle oli.. Tämä ei siis lähtenyt edes linssiä putsaamalla..

Lähtiessä parkkipaikalla oli yksi auto, ja liikkeelle lähtiessä paikalle saapui yksi auto.
Lähtöön siis,

Isoa leveää polkua muutaman askeleen otettua oltiinkin jo Kirkkokiven hienolla uudella laavulla. No, eihän matkaa ollut kuin 300metriä, silti se tuntui kuin ei olisi kerinyt vielä viittä askeltakaan ottaa. Tosin, kuljin aika vauhdilla koska perässäni tuli kahden hengen porukka, ja halusin alta pois.

Itse Kirkkokivi

Kirkkokiveltä poistuessani vastaan tuli yksin koiran kanssa kulkeva. Kiersimme metsän kautta välttääkseni kohtaamisen. (Pennulla on tapana innostua muista koirista..)
Kirkkokiveltä matka jatkui kohti Kaukaloistenkalliota. Matkalla oli Kalasääksen pesäpuu. Ennen pesäpuuta pitkoksilla vastaan tuli kaksi naista.

Pian vastaan tuli Kaukaloistenkallion laavu. Uusi ja hienolla paikalla sekin.

Lammen rannalla oli vielä jäätä

Käkkärämännyt laavun edustalla

Tästä matka jatkui 'eteenpäin' kohti Kaulamoista, vaikken sinne poikennutkaan. Sähkölinjan alitus, ja reittivalinnaksi Kintulammi.

En tosiaan poikennut Kaulamoisen nuotiopaikalle, kunnei nuotiolle ollut asiaa. Alunperin olin pohtinut, että jos keli on kovin helteinen, palaamme tässäkohtaa takaisinpäin kohti Kortejärven tilaa. Suunnatonta hellettä ei kuitenkaan onneksi ollut, joten kävelimme vielä hyvin tallautuneita polkuja pitkin Kintulammin laavulle.

Siitä vain vuosirenkaita laskemaan

Juuri ennen laavua uiskenteli lammessa joutsenet. Meinasi ihan jäädä huomaamatta kun kiinnitin huomiota vain laavulta tulevaan savuun. 

Laavulla pidettiin pieni evästauko, minulle mandariinia ja alppenia, koiralle herkkuluu. 

Paikalla oli myös vanhempi pariskunta, ja nuotio. Tänään voimaan astunut metsäpalovaroitus ei tainnut olla tiedossa.

Hei, minä olen sammakko ja tämä on minun lampi!

Kintulammen laavu

Laavulta olikin sitten aika aloittaa paluumatka Kortejärven tilalle ja sieltä parkkipaikalle. 

Matkalla on joku tähdellä karttaan merkitty nähtävyys, mutta koska en tiennyt mikä siinä on, on tämä nähtävyys mennyt minulta ihan ohi.

Yksi todella kirkasvetinen puro oli kyllä. Tästä olisi melkein uskaltanut juoda. No, en kokeillut.

Sinivuokot ja retkiseuralainen,

Mulla on kuuma!

Kortejärven tilalta piti palata polkua pitkin tielle, ja loppumatka käveltiin tietä. Se ei tosin haitannut, eihän matka edes ollut kuin muutaman sata metriä. Oikealta kuului lisäksi veden solinaa, joten olihan sekin puro pakko käydä kurkkaamassa.

Kilometrejä kertyi noin kuusi, ja päivä oli mukava. Poutainen, muttei helteinen. Kintulammi on nyt minun osaltani suurimmaksi osaksi nähty, mutta paikkana on kyllä mukava, että eiköhän tuonne joskus vielä uudelleenkin eksy.

Aika rauhallista oli, odotin tälläisellä kelillä paljon enemmän retkeilijöitä. Toisaalta, arkipäivä ja aikamme oli n. 12-15, joten suurinosa varmasti tulee vasta iltapäivästä töiden jälkeen. Luulisin.