Liesjärvi 29.3.-1.4.2025

Ompas pitkä aika edellisestä postauksesta... Silti vuoden -21 jälkeen on tullut paljon tehtyä. 

2023 Syksyllä kävin 'lumikaaos' aikaan vaeltamssa UKK puistossa, siis syys-lokakuun vaihteessa. Rajajooseppi - Harrijokivarsi - Muorravaarakka (2yötä, pahin lumikaaos) - Sokostin kautta Luirolle - Hammaskuru - Anterimukka - Peuranampumapää - Rajajooseppi
2024 Keväällä ostettiin asuntoauto. Sillä tuli sitten käytyä kesäkuussa Norjassa reissaamassa, jälleen. Syksyllä vietin sillä reilu viikon ajellen Suomen Lapissa. Tampereelta läksin, Karigasniemellä kävin käätymässä ja palasin takaisin. Paljon (luontokohteita) tuli koettua ja nähtyä. Taas.

Mutta nyt. Kertomukseni Liesjärven retkestä, 3yötä, 4päivää. 

Päivä 1, 
Sikomäki - Kaksvetinen 2,2km

Minulla piti olla 29.3. aamuvuoro, ja tarkoitus lähteä heti työpäivän jälkeen kohti Liesjärveä. No, aamu vaihtui illaksi, mutta retkelle lähdettiin. 
Matkaa kertyi 120km ja siihen kului n. 1h 45min. Perille Sikomäen P-paikalle pääsin 22:00.
Siitä pimeässä otsalampun turvin lyhyt 2,2km siirtymä Kaksvetisen kodalle jossa tarkoitus telttailla. 

Kodalla olin n. 22:50.
Telttoja paikalla oli runsaasti, ehkä 5kpl. Pyörin aikani paikalla, ja päätin nukkua kodassa. Kello soimaan aamulla aikaiseen, josko joku haluaa tulla kokkailemaan. Pikainen iltapala ja makuupussin uumeniin.

Päivä 2, 
Kaksvetinen - Savilahti, 17,1km

Heräsin hieman ennen seitsemää siihen, että joku kulki kodan ulkopuolella. Kello soitti muutenkin seitsemältä, joten nousin ylös, oletuksena että tämä joku haluaa kokkailemaan. Ketään ei kuitenkaan tullut, ja vietinkin aamun sitten omassa rauhassa puuroa keittäen. 
Liikkelle lähdin hieman jälkeen kahdeksan. Telttoja oli edelleen useampi pystyssä, mutta osa hävinnyt. Hiljaista oli.

Lähdin siis Kaksvetisen kodalta kohti Peukalolammin laavua. Tarkoituksena kiertää sen kautta autolle suorittamaan juomaveden täyttö ja jatkaa matkaa. Matkalla bongasin mm oravan, ja olipa piknik pöytäkin upealla paikalla.

Peukalolammin laavun saavutin, vastaan tuli yksinäinen mieshenkilö aamukävelyllä. Oletan hänen olleen teltasta. Peukalolammin laavulla oli hiljaista ja telttoja pystyssä 4kpl, katselin siis vain pikaisesti ympärille ja jatkoin matkaa. 

Autolle pääsin, 8;40, hammaspesu ja juomaveden täyttö. Järvet olivat siis edelleen pääsääntöisesti jäässä, pieniä ranta-alueita lukuunottamatta.
Matka jatkui Tittilammen laavun suuntaan.

Alunperin tarkoitus oli siis lähteä Sikomäeltä, kulkea vastasuuntaan Peukaloisen kautta Kaksvetiselle, sieltä Ruostejärvelle yöksi ja sieltä Savilammelle ja kiertää puiston eteläosa. Iltavuoro vaihtoi hieman suunnitelmia. 

Tittilammen laavun ohitin, alkoi aurinkokin pilkahdella taivaalta. Lämpötilaa en osaa sanoa, mutta pelkkä fleece oli päällä ja takki roikkui rinkkassa, ehkä +6 - +8C?

Matka jatkui, risteyksessä pidin pienen tauon. Tästä tosiaan oli alunperin tarkoitus jatkaa Ruostejärvelle, mutta nyt suunnitelmat muuttuivat ja suuntasinkin kohti Siltalahtea.
Matkalla oli upeaa vanhaa metsää.

Mikä ihme saa veden vaahtoamaan näin?

Polut hieman ennen Siltalahtea risteilivät moneen suuntaan, onnistuin itsekin hieman ohittamaan paikan, ja palasin takaisinpäin. Mietin ensin lounastaukoa tässä, mutta rannat jäässä ja juomavesi kuitenkin rajallinen. Otin siis vain pienen tauon ja jatkoin Pirttilahden suuntaan. 

Pirttilahdella autoja oli parkissa 4kpl. Päätin pitää tässä lounastauon. Rannassa oli hieman sulaa, mutta vesi aika roskaista ja huussissa käyvät ihmiset pesivät tässä käsiään. Otin siis ruuanlaittoveden, mutta vedensuodattimen kautta ja keittelin hyvän aikaa. 
Lounastauoka pidellessäni paikalle saapui kokoajan lisää autoja, ja lopulta niitä oli paikalla 9 kun olin taukoni pitänyt.

Pirttilahdelta lähdin 12:45 kiertämään Hyypiön kierrosta. Myötäpäivään. Jos olisin tarkemmin katsonut karttaa, olisihan tämä pitänyt vastapäivään kiertää, jotta jää sama pätkä kulkematta. Mutta mitäs tuosta, kiire ei ole.

Hyypiönkierros oli kyllä hieno. Siitä matka jatkui Kyynäröharjun kautta Savilammelle.
Kopinlahden P-Paikalla oli juuri parikin perhettä, joten ohitin paikan vain nopeasti. Savilahdelle saavuin n. 14:30. Paikalla oli yksi pariskunta ja nuorten miesten joukko tulistelemassa.
Itse aloin etsiä telttapaikkaa, vain todetakseni että tämä ainoa virallinen telttailupaikka on aivan surkea. Vaikka mukana oli pieni teltta, oli silti hankala löytää paikkaa joka ei olisi täynnä kiviä ja juurakoita. Rinteessä olisi ollut hyviä paikkoja..
No, löysin pienen sopivan paikan. Ensimäisenä ruoka likoamaan, ja sitten teltan pystytyspuuhiin.
Teltan kaari on nähtävästi hieman ottanut itseensä syksyn UKK reissusta kun yöllä pukkasi myrskyn.. Huppista.

Kun teltta ja makuupaikka oli valmiina, oli aika ruuanlaiton. Ylempi pöytäryhmä oli tyhjentynyt ja suuntasin sinne.

Perjantaina, eilen, en ollut nähnyt ketään. Tänäaamuna näin vain yksinäisen mieshenkilön, muuten ei ketään. Pirttilahden parkkipaikalla näin muutaman lähtevän retkeilijän, kaikki päiväretkeläisiä. Nyt laskin sen varaan, kun pystytin teltan (lähes keskelle), että tänne ei sunnuntaina tulisi muita. Kun ei yhtäkään rinkkaretkeläistä ollut näkynyt.

Ruoan jälkeen, n. 16:00, oli koko alue tyhjentynyt. Ei ketään missään. Rannassa oli pieni sula alue, joten sain tiskiveden. Tiskatessa huomasin, että pojat olivat jättäneet pienen kydyn nuotioon. Herätin sen siis eloon ja siirryin nuotiopaikalle jälkiruoka teelle kirjan kanssa. 

Puita tehdessäni rupesin hymyilyttämään, kun suurinosa puupätkistä oli paksumpa kuin allekirjoittanut. No, eikuin saha ja kirves käteen, kyllähän näitä klapeja on tullut tehtyä. Ensin kyllä pelkäsin, onko saha täältä(kin) varastettu, kunnes huomasin sen seinällä. 

Ilta tuli lähinnä vietettyä nuotiolla luonnosta (ja kirjasta) nauttien. Odotin jännityksellä saapuukoi paikalle muita, ei tullut. Oli pitkästä aikaa ihana vain olla ja nauttia. Puita tuli kyllä tehtyä sellainen määrä, että varmasti riitti myös seuraaville.

Kun viileys alkoi takista huolimatta hiipiä kahdeksan aikoihin, siirryin teltalle. Teltalla huomasin ensin ulkona telttakankaassa pieniä hyttysen alkuja. 

Sisälle päästyäni huomasin ulkokankaassa pienenpienen reiän ja aloin miettiä, mistä se on tullut ja jesarilla vai millä se korjataan (edelleen korjaamatta..).
Makuupussissa lueskelin vielä aikani, kunnes siirryin höyhensaarille. 
Joutsenet kyllä osasivat pitää hereillä.

Päivä 3,
Savilampi - Peukalolammi, 18,8km

Heräsin ilman kelloa seiskan aikoihin. Ensimäistä kertaa ikinä tällä makuupussilla, minulla oli viileä yö. Toki nukuin ilman pitkiä kalsareita, mutta lämpötilakin pysyi plussalla. Aloin epäillä, että onko makuupusi mennyt pilalle varastossa. Ei kai sentään..
Ei muutakuin aamupuuron keittoon. Vielä on tallessa muutama vanha kiisselijauhe.. Näitä kun ei enää mistään saa...

Alunperin tarkoitukseni oli jättää osa tavaroista tähän, ja käydä päiväretkenä kiertämässä puiston eteläosa ja sen luontopolut, mutta pakkasin kuitenkin kaiken mukaani. 

Lähdin kulkemaan kohti Korteniemen tilaa. Kuljin hoitamatonta metsäpolkua, 'Liikkuminen omalla vastuulla'. En ole ikinä ymmärtänyt näitä kylttejä, koska ainahan kuljen metsässä omalla vastuulla? En voi syyttää muita jos liukastun tai kompuroin.

Tarkoitus oli kulkea Pohjantikan polku, mutta hukkasin jossain vaiheessa polun, ja oikaisinkin hieman perinnetilalle, no ei haittaa. Polku oli aivan täynnä kaatuneita puita, kokoajan piti kierrellä puita tai kiipeillä yli. Olipahan aamulenkkiä kerrakseen.

Korteniemen tilalta suunnistin Punatulkun polkua pitkin takaisin 'pääpolulle'. Harkitsin pitäväni tauon Lehdoksessa tai Kopinlahdessa. Lehdoksella ei ollut minkäänlaista vesimahdollisuutta, joten jatkoin eteenpäin. Kopinlahdella oli rauhallista, mutta rannat täällä myöskin jäässä, joten tiskivettä ei saatavilla. Viimeinen vaihtoehto oli eilinenkin taukopaikka, Pirttilahti. Se vain ei houkutellut, koska sula ranta oli paikka, jossa kaikki pesivät kädet wc käynnin jälkeen..

No, löysin onneksi Kyynäräharjun puolivälin paikkeilta kohdan, jossa oli sula rantapätkä, ruokatauko siis. Italianpataa nassuun ja matka jatkui kohti Sikomäkeä ja autoa.

Lähdin hieman ennen Sikomäkeä jotain 'oikopolkua' joka päättyikin aika pian. Piti oikaista metsän läpi pääpolulle, mutta onnistuin sekoilemaan suunnan kanssa ja päädyinkin isolle tielle. Hetki tietäpitkin, ja metsäpolkua taas takaisin pääpolulle. 

Pääsin autolle, josta otin juomavesitäydennyksen ja päätin jatkaa matkaa vielä Peukalolammin laavulle yhdeksi yöksi kun ei ollut pakko lähteä kotiin, vaikka se suunnitelmiini kuuluikin.

Täällä olikin mielenkiintoinen vedenottopaikka. Ranta oli aivan mutainen, ja puut joita siihen oli aseteltu, eivät kyllä pysyneet pinnalla enkä minä niiden päällä.

Lähdin vielä iltakävelyllle katsastamaan vuoratuvan. Paluumatkalla rantaa pitkin löytyikin parempi vedenottopaikka, ja siitä sai tiskivedet hyvin kerättyä.

Harkitsin vielä kävelyä Kettumäelle, mutta totesin sen olevan liian pitkä iltalenkki.
Iltanuotio, iltapalaa ja untenmaille. 

Päivä 4,
Peukalolammin laavu - Sikomäki, 1km

Leiri kasaan, aamupalaa ja lyhyt kävely autolle.
En tajunnut ottaa kuvaa gepsistä, mutta kartanmukaan matkaa oli 900m.

Tämä reissu oli tässä. Pitkästä aikaa 'viikonloppureissu'. Oli mahtavaa, ja pitäisi löytää enemmän aikaikkunoita tälläisille reissuille. Mutta tuntuu siltä, että nykyään on paljon vain yhden päivän vapaita, ja nekin alkavat yleensä iltavuorosta. Ja sittenkun pääsee aamuvuorosta kahdenpäivän vapaalle, on ihan muita menoja.

Lopuksi kävin vielä Ruostejärven virkistysalueella pyärähtämässä noin 6km lenkin. 
Kävelin parkkipaikalta Sarkinniemen lossin lähtöpisteelle. Siitä polkua pitkin rantaan ja Kurjenniemen yli. Ja lampien toistapuolta polkuapitkin takaisin autolle.

Tässä piti alkuperäisen suunnitelman mukaan viettää yksi yö.

Kävin myös Saaren kansanpuistossa pyörähtämässä 4,7km lenkin.

Harmi kun oli kiinni.

Päivitystä

 On täällä elämää.

Viime postauksesta on paljon aikaa. Sen jälkeen on tehtyä vaelluksia mm Hammastunturilla ja UKK puiston lumikaaoksessa. 

Nyt tulossa on päivitys lyhyemmältä rtkeltä Liesjärveltä.

Puurijärvi - Isosuo 9.10.2021

Lähdin harmaan kelin siivittämänä, sadetta uhmaten kohti Puurijärvi-Isosuon kansallispuistoa. Tarkoituksena käydä tutustumassa Isosuon lintutorniin ja turvesuuliin. 

Ajatus lähdöstä lähti siitä, kun piti päästä koekasaamaan uutta telttaani, mutta se jäi kokonaan märän kelin vuoksi. 

Olin aiemmin käyny Kärjenkallion lintutornilla ja sen polun. Joten nyt olen kiertänyt koko Puurijärven alueen polut.

Matkaan lähdettiin Tampereelta karvaisen reissutoverini kanssa, repussa eväänä leivät ja teetä. 
Paikalla Isosuon parkkipaikalla oltiin n. 13:40 ja siitä liikkeelle. 

Parkkipaikalla oli lisäkseni neljä autoa, ja yksi saapui lisää juuri kun lähdin polulle.

Matkalla lintutornille tuli vastaan yksi lapsiperhe, ja toinen kaksikko. Muuten oli pitkoksilla rauhallista.

Keli ei kaikkein houkuttelevin.

Kelin harmaudesta huolimatta, oli suolla ihan nättejä syksyn värisävyjä. Vaikkei ne erityisen hyvin puhelimen kameraan tallentunutkaan.

Koska kyseessä oli luontopolku, on paikalla tietysti myös infotauluja eläimistöstä/kasvistosta. Hyppyhämähäkki jäi kyllä hieman kummittelemaan hämähäkkikammoisen mieleen...

Pian saavuimme lintutornille. Paikalla ei ollut muita. 
Hetken kuljin maastossa ympäriinsä katsellen, ja sitten kiipesin tietysti torniin. Olihan sieltä ihan mukavat maisemat suolle. 

Lintutornilta matka jatkui pitkoksia pitkin kohti Turvesuulin ja parkkipaikan risteystä. 

Matkalla vastaan tuli yksi pariskunta, muuten ei taaskaan ketään missään. 

Paikalla risteyksessä olin 14:20, noin 40min meni siis tornikiipeilyn kanssa matkaan aikaa. 
Parkkipaikalta myötäpäivään kiertäen oli paikalle matkaa 1,6km. Jossain luki, että luontopolku on yhteensä 2km. Todennäköisesti ihan paikkansa pitävä matka.

Risteyksestä suuntasin kohti Turvesuulia ja nuotiopaikkaa.

Turvesuuli oli siis tämmöinen aittamainen rakennus, jossa oli mielenkiintoisia infotauluja turpeen nostosta ja kuivatuksesta. Ihan mielenkiintoinen paikka käydä. 

Luin myös vasta jälkeenpäin netistä, että reitti parkkipaikalta suoraa turvesuulille on ollut monta vuotta ilman pitkoksia ja näinollen käyttämättä. Pitkokset oli uusittu vasta keväällä -21. No, hyvä että nyt oli uusittu ja reitti käytössä.

Turvesuulilta matka kohti Ala-Kauvatsajoen nuotiopaikkaa oli pienen pätkän ilman pitkospuita. Sen jälkeen alkoi vanhat pitkospuut, enemmän ja vähemmän huonokuntoiset.

Matkalla toki selvisi, että niitä ollaan juuri kunnostamassa.

Hieman ruskan värejä suolla.

Yhdellä uusitulla pätkällä huomioni kiinnittyi mielenkiintoiseen lautaan. Jännä kuviointi oli tullut puun pintaan, ja värityskin on sini-oranssi. Enpä ole ikinä ennen tälläiseen lautaan törmännyt, hyvin nätti mielestäni. 

Hänelle ei ole käynyt hyvin.

Nuotiopaikalle tullessa pitää ensin poistua kansallispuiston alueelta, kävellä muutama metri tietä ja tien toisellepuolelle nuotiopaikalle. 

Paikalla olin 15:05 gepsin näyttäessä matkaksi 3,8km. 
Paikalla oli kolme naista nuotioringissä. Huutelivat heti koiran nähtyään, että 'Meillä on täällä kissa, miten koirasi tulee toimeen'. Koira tulee, kissa kuulemma ei. Kissaa itsessään en tosin nähnyt kuin vilaukselta, kun rannasta laiturilta mies valjaissa olevan kissan kanssa kävi jotain nuotiolta hakemassa. 

Menimme koiran kanssa siis kauempana olevalle pöydälle evästauolle, jäi teevedet keittämättä tälläkertaa..
Eväsleivät ja hieman vettä naamariin. Harmaa sadetta uhkuva keli pakotti lähtemään hyvinkin nopeasti paluumatkalle.

Retkitoverille omat eväät.

Harmaa on ilma.

Hieman vajaa puolituntia taukopaikalla vietettiin ja lähdettiin palaamaan samaa pitkopuu polkua takaisin kohti P-Paikkaa.

Ilmeisesti myös tien kautta olisi kävellen päässyt takaisin reitille. Harmillisesti tämänkin tajusin vasta jälkikäteen, ei olisi samaa pätkää tarvinnut talsia edestakaisin. 

Ja nyt kohti parkkipaikkaa ja luontopolkua.

Luontopolulla oli vielä yksi risteys, josta pääsi Multilahden lintutornille. Luki siinä myös 'Nuotiopaikka 2,1km'. Tätä ihmettelin pitkään, sillä käsitykseni mukaan paikalla oli vain se yksi nuotiopaikka. Mutta ilmeisesti tämä opaste opasti paikalle tietä pitkin.
Emme poikenneet enää katsomaan Multilahden lintutornia, ilmassa oli jo tihkusadetta. Heti risteyksen jälkeen tuli vastaan vielä kaksi miestä, muuten ei taaskaan ketään. Eli saldona neljä eri porukkaa ja nuotiopaikalla olevat. Ei kovin ruuhkainen reitti siis.

Takaisin parkkipaikalla oltiin 16:10. Paikalla oli kolme autoa, mutta olivat vaihtuneet niistä, mitä oli saapuessani paikalle.
Autoon päästyämme alkoikin heti satamaan enemmän, ja me starttasimme takaisin kohti Tamperetta. Jäi kostean kelin vuoksi uuden teltan koekasaus suorittamatta.

Nyt on tosiaan Puurijärvi - Isosuon puisto polkujen osalta kierretty omaltaosaltani. Kärjenkallion lintutornilla olen käynyt kahdesti, ja nyt paikattu tämäkin osa. Suolla tarpomista vielä siis on tarjolla, mutta se ei ihan se oma juttu ole. Ja lisäksi ovat kansallispuiston rajoitusosaa.

Seuraava tavoite lähikansallispuistoista on Isojärvi, yön yli retkellä. Kunhan aikataulut sen sallivat...