Kintulammilla 29.4

Tänään käytiin Kintulammilla retkeilemässä. Siellä tuli ensimäisen kerran käytyä viime keväänä, katsastamassa Saarijärven ja Kintulammin laavut, P2 parkkipaikalta.
Nyt lähtö oli P1 parkkipaikalta, sekä hieman pitempi lenkki tiedossa. Kun karvakaverikin on jo kasvanut yli vuoden ikäiseksi, ja jaksaa pidempiä matkoja jo kävellä.
Lähtiessä lämpöä oli +10C, palatessa +14C.
Kuvat otettu jälleen pokkarilla, joten mitään super laatua ei ole luvassa. Lisäksi huomasin, että tarkennus ongelmien lisäksi, kameran linssissä on jotain, ja jokaiseen kuvaan tulee keskelle 'valopallo', en nyt muista mikä se oikea termi sanalle oli.. Tämä ei siis lähtenyt edes linssiä putsaamalla..

Lähtiessä parkkipaikalla oli yksi auto, ja liikkeelle lähtiessä paikalle saapui yksi auto.
Lähtöön siis,

Isoa leveää polkua muutaman askeleen otettua oltiinkin jo Kirkkokiven hienolla uudella laavulla. No, eihän matkaa ollut kuin 300metriä, silti se tuntui kuin ei olisi kerinyt vielä viittä askeltakaan ottaa. Tosin, kuljin aika vauhdilla koska perässäni tuli kahden hengen porukka, ja halusin alta pois.

Itse Kirkkokivi

Kirkkokiveltä poistuessani vastaan tuli yksin koiran kanssa kulkeva. Kiersimme metsän kautta välttääkseni kohtaamisen. (Pennulla on tapana innostua muista koirista..)
Kirkkokiveltä matka jatkui kohti Kaukaloistenkalliota. Matkalla oli Kalasääksen pesäpuu. Ennen pesäpuuta pitkoksilla vastaan tuli kaksi naista.

Pian vastaan tuli Kaukaloistenkallion laavu. Uusi ja hienolla paikalla sekin.

Lammen rannalla oli vielä jäätä

Käkkärämännyt laavun edustalla

Tästä matka jatkui 'eteenpäin' kohti Kaulamoista, vaikken sinne poikennutkaan. Sähkölinjan alitus, ja reittivalinnaksi Kintulammi.

En tosiaan poikennut Kaulamoisen nuotiopaikalle, kunnei nuotiolle ollut asiaa. Alunperin olin pohtinut, että jos keli on kovin helteinen, palaamme tässäkohtaa takaisinpäin kohti Kortejärven tilaa. Suunnatonta hellettä ei kuitenkaan onneksi ollut, joten kävelimme vielä hyvin tallautuneita polkuja pitkin Kintulammin laavulle.

Siitä vain vuosirenkaita laskemaan

Juuri ennen laavua uiskenteli lammessa joutsenet. Meinasi ihan jäädä huomaamatta kun kiinnitin huomiota vain laavulta tulevaan savuun. 

Laavulla pidettiin pieni evästauko, minulle mandariinia ja alppenia, koiralle herkkuluu. 

Paikalla oli myös vanhempi pariskunta, ja nuotio. Tänään voimaan astunut metsäpalovaroitus ei tainnut olla tiedossa.

Hei, minä olen sammakko ja tämä on minun lampi!

Kintulammen laavu

Laavulta olikin sitten aika aloittaa paluumatka Kortejärven tilalle ja sieltä parkkipaikalle. 

Matkalla on joku tähdellä karttaan merkitty nähtävyys, mutta koska en tiennyt mikä siinä on, on tämä nähtävyys mennyt minulta ihan ohi.

Yksi todella kirkasvetinen puro oli kyllä. Tästä olisi melkein uskaltanut juoda. No, en kokeillut.

Sinivuokot ja retkiseuralainen,

Mulla on kuuma!

Kortejärven tilalta piti palata polkua pitkin tielle, ja loppumatka käveltiin tietä. Se ei tosin haitannut, eihän matka edes ollut kuin muutaman sata metriä. Oikealta kuului lisäksi veden solinaa, joten olihan sekin puro pakko käydä kurkkaamassa.

Kilometrejä kertyi noin kuusi, ja päivä oli mukava. Poutainen, muttei helteinen. Kintulammi on nyt minun osaltani suurimmaksi osaksi nähty, mutta paikkana on kyllä mukava, että eiköhän tuonne joskus vielä uudelleenkin eksy.

Aika rauhallista oli, odotin tälläisellä kelillä paljon enemmän retkeilijöitä. Toisaalta, arkipäivä ja aikamme oli n. 12-15, joten suurinosa varmasti tulee vasta iltapäivästä töiden jälkeen. Luulisin.